perjantai 16.11.2018 Aarne, Aarno, Aarni

Palveleva Paikallinen jo vuodesta 1962

Täällä taas

Kari Voutilainen palasi kahden vuoden opintovapaan jälkeen veneiden parista toimitustyöhön.

Jaahas, ei pidä säikähtää. Ei, joulupukki ei ole tullut takaisin partansa ajaneena vaikka siltä tuossa kuvassa ehkä näyttääkin. Parran sänki on yhä tallella, mutta releet päällä ovat vaihtuneet siisteihin housuihin ja kauluspaitaan. Kahden vuoden opinnot ovat ohi ja paluu takaisin siistimmän sorvin ääreen tänne Soisalon Seudun toimitukseen.

Ensimmäinen työpäivä, eilinen maanantai, tuntui kuin samalta kuin silloin joskus nuorena kun aloitti näitä hommia. Paljon uutta asiaa oli opittavana, vaikka samaa vanhaahan se kuitenkin oli. Kahdessa vuodessa kuitenkin onnellisesti unohtaa tietokoneohjelmien komennot ja hienoudet. Kirjoittaa toki osaa vielä, mutta entä sitten kun jutut pitää saada siirrettyä hienossa toimitusjärjestelmässämme eteenpäin aina taittoon asti. Koodeja, koodeja ja oikeita polkuvalintoja riittää. Saatikka vielä kuvien käsittely, huh huh.

No, onnistui sekin lopulta kun opettaja oli vieressä neuvomassa.
Niin sitä vain helposti unohtaa nekin taidot, jotka kaksi vuotta sitten olivat vielä selkäytimessä. Sormet kävivät näppäimillä tuosta vaan, eikä tarvinnut edes ajatella mitä milloinkin pitää tehdä. Kaikki tapahtui nopeasti ja kangistelematta.
No mutta, sehän tuollaisessa arkityöstä vapaana pidossa, vuorotteluvapaassa tai opintovapaassa,  juuri onkin tarkoituksena; päästä irti siitä työrutiinista ja vaivata aivoja ihan uusilla asioilla, tuulettua.
Jaa, että missä minä viiletin tuon kaksi vuotta, joka tosin tuntuu näin jälkikäteen, myös työkaverien mielestä vain pieneltä hetkeltä kuten kahvipöydässä äsken todettiin? Opiskelin itselleni, rehellisesti sanottuna, ensimmäisen oikean ammatin. Minusta tuli veneenrakentaja. Ja heti tähän huomautan, että en rakentanut yhtään uutta, puista soutuvenettä, kuten useimmat luulevat työn ammattinimikkeen tarkoittavan. Opintoni suuntautuivat jo olemassa olevien veneiden, nimenomaan lasikuituveneiden korjaukseen ja huoltoon. Olen korjannut veneitä niin soutuveneistä yli 12-metrisiin purjeveneisiin, siis esimerkiksi myrskyissä rikkoutuneita tai muuten huonoon kuntoon ja huoltoa tarvitsevia purteloita. Kahdessa vuodessa opin paitsi lujitemuovikorjausten salat, ruiskumaalauksen ja hionnan taiteen, moottorien huollot, hitsauksen eri tavat ja puuntyöstön mahdollisuudet. Käytännössä siis erittäin käytännönläheistä, likaista ja pölyistä työtä erittäin vaikeissa työasennoissa. Mutta ah, niin ihanaa.
Vaan nyt ovat edessä taas työt Leppävirralla ja Vehmersalmella lehtemme lukijoiden iloksi ja avuksi (toivottavasti?!). Aivot ovat saaneet levätä kaksi vuotta näistä hommista, joten nokka kohti uusia tuulia ja menoksi.
Hyvää alkanutta vuotta 2017 itse kullekin!
Kari
Voutilainen

Jätä kommentti

*