Oletko uskossa, minulta kysyttiin. Vastaukseni taisi miellyttää keskustelusta päätellen. Nuoruudessani vastasin samaan kysymykseen innokkaana, paatoksellisesti aivan kuin uskoontulo ja uskossa pysyminen riippuisi minusta. Nyt viisikymmentä vuotta myöhemmin ajattelen, kuinka oikeassa oppi-isämme Luther oli: usko on annettu lahja. Elämä kun on välillä painanut polvilleen, vuoroin naurattanut, vuoroin itkettänyt. Lukemattomat kerrat ovat kädet hakeutuneet rukoukseen, sydän rauhoittunut Sanan ääressä. Läpi vuosikymmenten käsittämättömän hyvyyden maailma on vetänyt ja yhä vetää puoleensa kuin magneetti. Jos Jumalan puoleen kääntyminen olisi ollut minusta kiinni, olisivat hanskat jääneet tiskiin jo monet kerrat.
Tämä juttu on maksuton
Pääset lukemaan jutun kirjautumalla tai luomalla maksuttoman tunnuksen.