Herra osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
Tämä on katkelma 1300-luvulla eläneen pyhän Birgitan tunnetusta rukouksesta. Moni on vuosisatojen varrella elämän valintatilanteissa rukoillut näin tai ainakin samantapaisin ajatuksin. Erityisesti, kun kaikki edessä olevat vaihtoehdot näyttävät vaarallisilta tai pelottavilta.
Matkallaan viimeistä kertaa Jerusalemiin Jeesus käy sisäistä kamppailua, lähteäkö kärsimyksen tielle vai väistääkö vastuunsa. Jeesus tekee päätöksen ja lähtee kohti kärsimystä ja kuolemaa.
Jeesuksen elämänvalinta, lähteä kärsimyksen ja kuoleman tielle, on esimerkki ns. vehnänjyvän tiestä. Jeesus opettaa, että vehnänjyvän tulee pudota maahan ja ensin kuolla, jotta se voisi tuottaa sadon. Tällä hän viittasi omaan ristinkuolemaansa ja ylösnousemukseen, joka avasi meille tien ikuiseen elämään.
Jeesus koki inhimillistä pelkoa tulevan edessä. Kukapa meistä ei olisi elämän taitekohdissa ja niiden edellä peloissaan tai poissa tolaltaan. Kun ymmärtää, että tästä ei ole paluuta. Eivätkä edessä olevat vaihtoehdot näytä mikään välttämättä houkuttelevilta.
Birgitan rukouksen katkelmaan kiteytyy kristityn elämän olennaisin kysymys. Olenko oikeassa paikassa, teenkö oikeita asioita, olenko siellä, missä Jumala minua tahtoo käyttää? Kristittyinä on tärkeä kysyä aika ajoin kysyä tätä. Kun elämässä tulee selkeä risteyskohta tai ymmärrys muutoksesta, on hyvä rukoilla ja pyytää, että Jumala näyttäisi oikean tien.
Joskus valinta näyttää omalla kohdallammekin vehnänjyvän tieltä. Joudumme jättämään jotakin taaksepäin, kun siirrymme uuteen. Muutos merkitsee yleensä uudistumista ja hengellistä kasvua. Elämä voi uudistua vain siellä, missä on ensin jätetty taakse vanha elämäntapa, jotta uusi voisi versoa sen sijaan. Muutosten ja menetyksien keskellä Jumalan sana vetää meitä kohti valoa ja elämämme uudistumista kuten maahan pudonneen vehnänjyvän verso kurottaa kohti aurinkoa.
Pääsiäispaasto kutsuu meitä tarkastelemaan omaa elämäämme, päästämään irti vanhasta ja olemaan avoimia muutokselle, johon Jumalan sana ja Jeesuksen esimerkki kehottavat. On hyvä kuulostella, mitä omalle suhteelle Jumalaan kuuluu. Tulevina viikkoina voimme rukouksessa joka päivä pyytää Jumalaa ohjaamaan askeleita, keskittymään olennaiseen ja karsimaan turha pois.
Paastonaikana alamme seurata tietä, jolla Kristus kulkee kohti elämänsä päätöstä. Hän kulkee tien kuolemasta elämään. Tarkoitus on kulkea yhtä matkaa hänen kanssaan. Kannamme mukanamme oman elämämme taakkoja, myös hylkäämisen kokemuksia, kipuja ja ristejä. Matkaa tehtäessä Kristus on kanssamme. Hän kantaa sekä ristiään että meitä. Hän kulkee luopumisen tietä, ja me seuraamme.
Päämäärä on ylösnousemuksen ihme. Sen on määrä tulla todeksi elämässämme. Ristin tie merkitsee asettumista toisen sijaan ja oman itsen unohtamista. Niin kuin Jeesus teki.
Kirjoittaja on Leppävirran seurakunnan kirkkoherra.