Helmikuussa eletään vielä talvea, mutta ilmassa voi samalla aistia jo hieman kevättä. Päivät ovat pidentyneet ja valo on lisääntynyt. Pikkuhiljaa talvi kääntyy kevääksi ja näemme jälleen kasvun ihmeen. Kuolleelta vaikuttanut luonto herää eloon.
Monessa seurakunnassa on tapana järjestää keväällä kylvön siunaus. Toukokuussa pyydetään siunausta tulevalle satokaudelle ja rukoillaan suotuisia säitä ja hyvää satoa. Kun sato on syksyllä korjattu, on kiittämisen aika. Mikkelinpäivän tienoilla kirkossa onkin vietetty maaseutuväen kirkkopyhää, jossa on kiitetty saadusta sadosta. Sekä keväällä kylvön siunauksessa, että syksyllä sadosta kiittäessä, korostuu aina yksi asia. Vaikka viljelijä tekisi parhaansa ja hoitaisi kylvötyön hyvin, sato on silti aina lahjaa. Säät ovat aina arvoitus ja kasvu on aina ihme. Kasvun ihme ei ole koskaan meidän varassamme.
Kasvun ihme ei ole koskaan meidän varassamme.
Samasta asiasta puhuvat tämän päivän Raamatun tekstit. Sunnuntain otsikkona on ”Jumalan sanan kylvö” ja päivän tekstit käsittelivät kylvämistä, kasvua ja sadonkorjuuta. Kylvötyö, josta Raamattu puhuu, ei ole vain aineellista, vaan ennen kaikkea henkistä ja hengellistä. Usko on lahja ja uskon kasvu on Jumalan kädessä. Apostoli Paavali kirjoittaakin: ”Istuttaja ei ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun.”
Kylvötyö heijastuu aina myös lähimmäisiimme. Vanhan testamentin tekstissä profeetta Hoosea julistaa: ”Kylväkää oikeudenmukaisuutta, korjatkaa uskollisuutta!” Profeetta Hoosea ymmärsi, että hyvä yhteiskunta syntyy aina oikeudenmukaisuudesta. Oikeudenmukaisuuden kylväminen ja lähimmäisen auttaminen synnyttää luottamusta. Samasta asiasta lauletaan myös sunnuntain virressä: ”Missä leipää murretaan, köyhää lasta ruokitaan, Herra toimii päällä maan armossaan ja voimassaan. Ohjatkoon siis oikeus, Herran Henki, rakkaus! Hän on tullut maailmaan luotujansa auttamaan.” (Virsi 416: 3,4)
Kirjoittaja toimii pastorina Leppävirran seurakunnassa.