Sunnuntaina vietimme neljättä adventtisunnuntaita, jonka teemana oli Jeesuksen syntymän läheisyys. Adventti on joulun odotuksen aikaa. Sunnuntaita on neljä, ja jokaisella on oma teemansa. Odotuksen matka kulkee nöyryyden, kunnian ja valmistautumisen kautta kohti Marian odotusta ja lopulta tuon odotuksen täyttymyksen iloa, joita pohdimme viimeiseksi.
Myös jouluvalmistelut ovat nyt monilla loppusuoralla. Jouluun valmistautuminen voidaan nähdä myös hengellisenä valmistautumisena Herran tulemiseen.
Jeesuksesta odotetaan ainakin syntien sovitusta, maailman pelastusta ja lopulta kyllä myös oikeudenmukaista tuomaria. Kun siis puhumme jouluun valmistautumisesta tässä mielessä, keskustelu kääntyy enemmän siihen, mitä Jeesus on jo tehnyt puolestamme, kuin siihen, mitä voimme tehdä valmistautuaksemme hänen tuloonsa, vaikka valmistautuminenkin on toki tärkeää.
Vastaus siihen, miten voimme valmistautua, on siis enemmänkin vastaanottamista kuin tekemistä.
Jouluun valmistautuminen voidaan nähdä myös hengellisenä valmistautumisena.
Kyse on sen lahjan – parhaan joululahjan – vastaanottamisesta, jonka Jumala on jo antanut meille Jeesuksen kautta 2000 vuotta sitten, nimittäin synnin sovituksen ja siihen liittyvän pelastuksen ja iankaikkisen elämän, sekä sen, että pääsemme pois tulevan Jumalan oikeudenmukaisen tuomion alta.
Toisin kuin ne, jotka jatkavat mieluummin elämäänsä tässä synnin valtaan langenneessa maailmassa, jossa itse pahuus riehuu ja joka jatkaa vain lopulliseen tuhoonsa.
Tämän kautta voimme päästä siihen Marian iloon, joka seurasi Vapahtajan syntymää Hänelle, vaikka hän oli tietysti myös ihmiskunnan puolelta ihmeellisesti Jeesuksen luonnollinen äiti. Toisaalta Jeesus oli, kuten tiedämme, Jumalan Poika, joka siis kykeni Jumalan suuren rakkauden vuoksi saattamaan tällaisen teon ihmiskunnan hyväksi päätökseen.
Tämä ei tietenkään tee myöskään meidän tekojamme merkityksettömiksi, vaan sanotaan, että uskon on tuotettava hyviä tekoja, jotka sitten hyödyttävät myös koko yhteiskuntaa ja koko maailmaa nyt, ja kantavat myös viime kädessä hyvää hedelmää iankaikkisen elämään. Kääntäen tällä on myös se vaikutus, että pahuus maailmassa nyt vähenee. Tässä, kuten kaikessa muussakin, Jumala on myös tukenamme.
Mutta syntien sovituksen, koska emme voi sitä itse toteuttaa, tämän syntisyyden vuoksi, voimme vastaanottaa vain sen kautta, tarkemmin sanottuna uskomalla siihen, mitä Jeesus teki puolestamme tuolloin ristinpuulla. Kun siis puhumme valmistautumisesta Herran tuloon, kuten neljäntenä adventtisunnuntaina, voimme nähdä, että kyse on siis ennen kaikkea jostakin itseämme suuremmasta ja itse asiassa siis parhaasta joululahjasta, jonka ihminen voi saada.
Ehkä voimme oppia tästä jotakin myös jouluvalmistelujen ja muiden vaatimustemme täydellisyyttä ajatellen. On tärkeä siis pyrkiä hyvään, mutta joskus liiallinen itsensä ponnistelu voi tuottaa vain hutiloituja pipareita. Joskus voimme vain ottaa vastaan rakkauden.
Ole siunattu!
Kirjoittaja on Leppävirran seurakunnan seurakuntapastori.