Lukijan juttu | Tunnelmallisia melontakohteita lähellä taajamia – Osmajärvi, Osmajoki ja Ruokojärvi

Heinäkuun viimeisenä maanantaina suuntasi melontaporukkamme kohti Osmajärven rantaa. Olimme saaneet eräältä ystävälliseltä mökkiläiseltä luvan käyttää heidän mökkirantaansa lähtöpaikkanamme. Monille aiemmille Osmajoen melontakerroille matkaan on lähdetty hiukan kauempaa, aivan Sorsakosken kylätaajamasta, mutta nyt kun mukana oli muutama sup-lautailijakin, päädyimme hiukan lyhentämään melontareittiämme järvimatkan osalta ja läksimme liikkeelle hiukan lähempää joen suuta.

Osmajärven rantueet tarjosivat ihailtavaksemme vehreää järviluontoa – siellä täällä pilkotti rantueesta kesämökkejä, vesilinnut ihmettelivät seuruettamme ja muutama sienireissulainenkin jo kohdattiin.

Eipä aikaakaan, kun tavoitimme Osmajoen suun. Joen alkupätkä on kapea, luonnontilainen ja mutkittelee mukavasti tarjoten katseltavaa ja kuunneltavaa. Kiireettömästi annoimme joen kuljettaa hiljaa kajakkeja ja lautoja – hiukan vain ohjailimme menoa.

Puita ei ollut kaatuillut edellisen kerran jälkeen lisää reitille, joten eteneminen oli vaivatonta. Vaikka olemme yleensä meloneet reitin keväällä, runsaiden vesien aikaan, oli vettä nytkin ihan hyvin ja pienissä koskikohdissakin vältyttiin isommilta kivikosketuksilta. Sään ollessa aurinkoinen ja helteinen tarjosi jokipätkä myös sopivasti varjoa. Kapeat pätkät vuorottelivat ns. lampimaisten leveämpien kohtien kanssa, mikä tekeekin reittiin kivasti vaihtelua.

Kun olemme ohittaneet muutamia mökkejä ja talon, tiedämme, ettei Honkapirtti ole enää kaukana. Pieni Honkakoski liplateltiin ja eikun eväiden syöntiin Honkakosken levähdyspaikalle.

Honkakosken jälkeinen jokipätkä on kapea ja oikea neitoperhosten ja korentojen unelmapaikka. Niitä olikin paljon ja etenkin värikkäämmät menopelimme saivat vapaamatkustajia kyytiin. Ne seurailivat meitä aivan Ruokojärven suulle saakka. Olemme siis tulleet Varkauteen.

Kaislikon keskellä kulkee väylä, mikä erottui nyt hyvin. Väylän reunoilta lähtee pieniä uomia, mitkä kyllä tarjoavat vesilinnuille paljon piiloja ja hyviä pesäpaikkoja. Vesikasvillisuutta on paljon – kukkivia vesikasveja, heiniä, kaislaa, ulpukoita ja lumpeita. Etenkin valkea lumme ihastutti porukkaamme ja sitä oli paljon.

Matkamme etenee pitkin Ruokojärveä lintutornin ohi kohti Välilampea, mihin laskeudutaan Ruokokoskeen tehdyn pienen venekanavan kautta. Me tosin laskimme väylän suoraan, sillä korkeuseroa ei juurikaan ollut ja liu´uimme vaivatta eteenpäin. Taloja ja asutusta on jo enemmän ja Välilammen idyllisyys teki meihin jälleen vaikutuksen. Olimme valinneet päätepysäkiksi tällä kertaa Turjanvirran uimarannan, mikä tulikin Välilammen jälkeen nopeasti eteemme – muutamia matonpesijöitä oli ahkeroimassa, mutta uimareita ei ollut joten rantautuminen sujui väljästi.

Pohdimme, että seuraavalla kerralla melomme pidemmälle eli jatkamme matkaa Mulan ja Kuvansinjoen kautta Siitinselälle ja siitä sitten Varkautta ympäröivää kaupunkivesistöä ja sen näkymiä tutkailemaan, mutta sitä ennen varusteet jälleen kyytiin ja lähtöpaikalle hakemaan seurueen toista autoa.

Jos melomaan tai suppailemaan innostuu ja mielii niin lähiluonnostamme löytyy mm. tämä kiva reitti!

Eikun kokeilemaan!

Etusivulla nyt

Luetuimmat