Päätoimittajalta: Tervahöyryn miehistöllä oli raskas juhannus – Vehmersalmella ei autettu ja Leppävirralla vain vilkuteltiin

Antti Aho

Antti Aho

Juhannusviikkoa eletään. Eipä ole enää monta päivää siihen, kun päivä jo pitenee ja käännytään joulua kohti. Sitä ennen pysytään kesäisemmissä asioissa, tässä tapauksessa juhannusmuistoissa.

Einari Juutilainen innostui muistelemaan nuoruuttaan ja höyrylaiva-aikojaan tässä lehdessä nelisenkymmentä vuotta sitten. Maanviljelysvuodet Reinikkalassa olivat takana, ja laivavuodet vielä kaukaisempi muisto. Kirkkaina ne vesillä vietetyt kesät olivat kuitenkin mielessä. Otetaanpa tähän yksi juhannusmuisto, mistä käy ilmi ettei se juhannus aina niin herttainen ollut lähes sadan vuoden takaisina kultaisina kesinäkään. Muistelija työskenteli silloin Mikkeliin rekisteröidyssä tervahöyryssä, jossa hänen setänsä, niin ikään leppävirtalaislähtöinen Juho Juutilainen oli päällikkönä.

”Vuotena 1926 oltiin Kymiyhtiön Arvi-nimisen tervahöyryn miehistönä, lastaamassa Englantiin meneviä jalkapropsia. Niitä käytettiin kaivoksissa pönkkinä. Juhannusaaton aamupäivällä toivat meille käskyn, että Arvin on mentävä Vehmersalmen takaa eräästä Suvaksen lahdesta ottamaan lastin täytteeksi siellä olevat Kymiyhtiön propsit, joita oli noin 30 kuutiometriä. Saavuttuamme pyrään luo klo 15-16 tienoilla tuli useita paikkakunnan miehiä katselemaan laivaa ja kaipa laivaväkeäkin. Me nuoret poikamiehet pyysimme paikkakunnan miehiä lastaamaan puolestamme, että pääsisimme juhliin Vehmersalmen kirkolle. Me tarjosimme heille omistamme tuntipalkkaa urakkapalkan päälle, joka Kymiyhtiö maksoi propsin lastuusta.”

No annahan olla: ”Vaan ei Vehmersalmen pojat tarttuneet koko lastaushommiin. Mutta meidän oli unohdettava juhlat ja tartuttava raa’asti puoshakaan ja käsipelissä vinnata lastin päälle painavat, liukkaat pöllit. Ei saatu vinssillä nostettua kun vinssikone oli lastin alla ja olisi ollut tavaton työ perkata vinssi nostokuntoon. Siinä meni juhannusaaton ilta, juhannusyö ja juhannusaamupäivä. Kun sitten päästiin matkaan klo 9 tienoilla juhannusaamuna täysin uupuneina kaikki miehet ja etenkin me nuoremmat jotka olimme vasta pari kesää olleet laivamiehen raksissa. Ja näkyi ne kokeneemmatkin miehet vääntävän naamaansa peruslukemille. Saavuimme illalla Konnukseen ja sitten Leppävirralle. Siellä oli paljon ihmisiä soutelemassa, useilla heistä oli juhannuskoivut veneen kokassa ja perässä, ja monet heistä vilkutteli meille ja me harmitellen vastattiin heille.”

Juutilainen oli ollut aiemmin lämmittäjänä, mutta kesällä 1926 vastuu painoi jo enemmän: ”Olin silloin ensimäistä kesää koneapulaisena, apulaisen piti lämmittää ja huoltaa vahtivuorollaan koko alapuolen hommat. Tämä vuoden 1926 juhannuksen seutu oli niin raskas että se on syöpynyt niin mieleen että se pysynee muistiluussa loppuiän.

Niin, ennen oli tervahöyryt ja höyryjen miehet. Nyt on tervahöyryistä jäljellä vain haikeat muistot.”

Ei Vehmersalmen pojat tarttuneet koko lastaushommiin.

Kommentoi