Jääkiekossa kaikki on kivaa – Keskisavolaiset kiekkoilijanalut harjoittelevat porukassa

Jussi Männikkö kokoaa pelaajat yhteen, ja sitten käydään läpi, mitä tällä kertaa tehdään. Antti Aho
Antti Aho

Antti Aho

Keskiviikkoiltana riittää Leppävirran jäähallissa vilinää, kun harjoitukset on suurin piirtein kaikilla LeKi-75:n juniorijoukkueilla. U10- ja U11-joukkueet mahtuvat treenaamaan kaukaloon yhä aikaa. Kun jäällä on viitisentoista kiekkojunnua, saadaan jo harjoituspelitkin pystyyn.

– Harkat on 2–3 kertaa viikossa ja sitten lisäksi pelit. Sarjapelejä on noin kymmenen kaudessa, ja aika hyvin on päästy pelaamaan koronasta huolimatta, valmentaja Jussi Männikkö toteaa.

10- ja 11-vuotiaat ovat monesti jo vanhoja tekijöitä. Pukuhuoneessa muistellaan porukassa, että taidettiin olla eskari-iässä kun harrastusta aloiteltiin.

– Kaverin äiti sanoi, että ovat menossa harkkoihin, niin minäkin halusin sitten lähteä, Matias Havukainen sanoo.

– Isoveli harrastaa jääkiekkoa. Lähdin sitten itsekin mukaan, Atte-Oskar Keinänen toteaa.

Molemmat ovat maalivahteja.

Ei meitä liikaa ole.

Jussi Männikkö

– Maalissa oleminen on kivaa. Parasta on torjunnat, kun saa räpylällä koppeja.

Aapo Männikkö on pakki ja Jyry Kauppinen vasen laitahyökkääjä.

– Tykätään käydä, ja tykätään luistella muutenkin, myös ulkojäillä.

Tilda Holopainen on poikkeus poikavoittoisessa porukassa.

– Eka aloitin Kuopiossa tyttökiekossa, hän mainitsee.

Muutto Leppävirralle merkitsi seuranvaihtoa, ja tyttökiekkomahdollisuutta ei LeKin paidassa ole, mutta sepä ei haittaa.

– Jääkiekossa kaikki on kivaa.

Jääaikaa on tunti kerrallaan.

– Luistellaan, vedellään mokelle ja pelataan pienpelejä, maali suoraan syötöstä.

Kun ikäluokat ovat verraten pieniä, on kiekkoseurojen välinen yhteistyö osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi Keski-Savon alueella.

– Se on ihan ehdoton ratkaisu. Muuten ei saataisi joukkuetta kasaan, kun on niin pienet pelaajamäärät, toteaa Jussi Männikkö.

– Jos Leppävirralla syntyy 30 poikaa vuodessa ja puolet harrastaa urheilua, ei jääkiekolle paljon jää kun muutkin lajit vievät osansa.

Niinpä harjoituksissa käy pieksämäkeläisiä ja varkautelaisia, ja välillä leppävirtalaiset harjoittelevat Pieksämäellä tai Varkaudessa.

– Tämä toimii hyvin.

Valtaosa kiekkojunnuista löytää harrastuksen pariin kouluihin ja päiväkoteihin markkinoidun Leijona-kiekkokoulun kautta. Lajia tehdään Leppävirralla tunnetuksi myös suositun Sporttisirkuksen kautta.

– Lisää pelaajia mahtuisi silti mukaan. Ei meitä liikaa ole, vaihtoaitio ei pursua, Männikkö sanoo.

Kommentoi