Tule joulu kultainen

Teemu Palkeinen

Nyt sitä mennään taas. On joulukuu, tuo kaikkien suosikkikuukausi. Kauppiaat ja muut palveluntuottajat saavat harvinaisen paljon asiakkaita, kirkko on relevantimpi kuin minään muuna ajankohtana ja koulujen henkilöstö sekä opetettavat pääsevät ansaitulle joululomalle. Kaikki on siis pilkuntarkasti käsikirjoitettua siitä hetkestä, kun joululahjat löytävät tiensä koteihin aina kinkun paistohetkeen. Pysähdymmekö koskaan miettimään, tarvitseeko näin olla?

Juhlien on tarkoitus olla iloinen asia. Jotain poikkeuksellista arjen keskellä. Tämä asettaa varsinkin vakiintuneisiin sesonkeihin, kuten jouluun, juhannukseen ja uuteen vuoteen, paineita. Koska olen oman tieni kulkija tässäkin asiassa, vihaan juhannusta ja uutta vuotta sydämeni pohjasta: koko kuukauden tilipussi pitäisi hukata yhdessä illassa, eikä käteen jää lopulta kuin muistihukka ja tuhkanhajuinen hengitys. En kuitenkaan soimaa ihmisiä, jotka haluavat juhlia kuvaamallani tavalla, sillä mielestäni elämässä pitää tehdä itselleen hyviä valintoja. On vain tärkeä muistaa, että tämä vapaus koskettaa kaikkia, eikä ketään tule pakottaa juhlimaan tietyllä tavalla.

Ennen uutta vuotta on kuitenkin joulu. Minulle joulu on vuoden parasta aikaa monestakin syystä, mutta ehdottomasti suurin tekijä joulussa ovat ihmiset. Otamme liian usein läheisemme itsestäänselvyytenä. Joulu on tähän merkittävä poikkeus, sillä monilla on tapana kutsua sukulaisia tai hyviä ystäviä syömään. Vaikka söisikin yksin tai perhepiirissä, niin joululahjoja vähintään vastaanottaa jokainen. Lahjatoiveet paljastavat ihmisestä yllättävän paljon. Urheilukirjoja toivova ihminen todennäköisesti pitää urheilusta ja keittiöveitsisarjaa hamuava on oman elämänsä Kari Aihinen. Etenkin sellaisista ihmisistä, joiden kanssa tulee oltua tekemisissä harvakseltaan, tällaiset tiedot kertovat harvinaisen paljon. Vaikka toisaalta eiköhän Joulupukki tonttujensa ansiosta jo kaiken tiedäkin.

Vuoden 2020 eriskummallisuus lienee jo paljolti käsitelty aihe, mutta yhtä kulmaa ei ole käsitelty. Nimittäin joulua. Tänä vuonna joulu on tuntunut tulevan verrattain myöhään, sillä suklaakalenterit ilmaantuivat nykyiseen lähikauppaani Pohjois-Karjalassa vasta marraskuussa. Yleensähän joulukuun alkaessa joulukalentereita on ehditty syödä jo kymmenen kappaletta ennen ensimmäistäkään luukkua. Erityisesti tällaisina aikoina joulua kuitenkin tarvitaan kipeämmin kuin ennen. Kun kaikki muu on epävarmaa, on hyvä että edes jokin asia tapahtuu varmuudella. Toivottavasti osaamme arvostaa sitä, mitä meille on tulossa. Sillä jos jokainen päivä on erilainen, niin myös jokainen joulu on erilainen. Juhlikaa sitä, miten itse haluatte. Niin saatte joulusta kaiken irti. Tulkoon joulu kultainen.

Erityisesti tällaisina aikoina joulua kuitenkin tarvitaan kipeämmin kuin ennen.

Kommentoi