Kirjastonurkka: Hyvää itsenäisyyspäivää!

Saksalaisten rakennuttama bunkkeri Jerseyn saarella. Marja Annala

Marja Annala

Ensi viikolla vietetään Suomen itsenäisyyspäivää. Vasta vierailtuani Jerseyn saarella tajusin, kuinka arvokas asia meidän suomalaisten itsemääräämisoikeus on ja erityisesti sotaveteraaniemme panos itsenäisyyden säilyttämiseksi.

Tuskin olisin päätynyt Jerseyn saarelle, jos en olisi lukenut Mary Ann Shafferin kirjaa Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Kirja on kertomus siitä, millaista elämä oli saksalaisten miehittämällä Guernseyn saarella vuosina 1940-1945.

Ensimmäisen kerran piipahdin päiväseltään Guernseyn naapurisaarella Jerseylla vuonna 2018. Kun näin bussin ikkunasta ”green lanen”, jolla kävelijät näyttivät olevan kuninkaallisia ja autot alamaisia, tuntui kuin seireeni olisi kuiskinut korvaani: ”Tule tänne, tule tänne”. Kutsu oli niin vastustamaton, että palasin seuraavana vuonna patikoimaan Jerseyn vihreille kujille ja jylhille rannikoille. Kun kuljin ympäri saaren, näin saksalaisen Todt-organisaation pakkotyöläisillä ja siviilivangeilla rakennuttamia maanalaisia tunneleita, tykkiasemia ja bunkkereita. Tunneleista tunnetuin on yli kilometrin pituinen kompleksi Hohlgangsanlage 8. Se muutettiin sodan loppupuolella sairaalaksi, ja nykyään se toimii museona.

War tunnels -museoon pystytetty näyttely kertoo koskettavin kuvin, tekstein ja esinein, kuinka rankkaa elämä oli miehityksen aikana. Saksalaissotilaat pitivät tarkkaa lukua kotieläimistä ja öisin oli ulkonaliikkumiskielto. Saksalaisilla oli säännöt kaikkeen: tehkää näin, älkää noin. He muuttivat mieltään yhtenään ja koskaan ei ollut varmaa, miten säännön rikkomisesta rangaistaisiin. Sodan loppuvaiheessa oli pulaa varsinkin polttopuista, saippuasta ja ruoasta. Myös saksalaiset sotilaat ja pakkotyöläiset olivat nälkäisiä. Kissat sekä koirat syötiin, ja ryöstöretket puutarhoihin olivat yleisiä. Naapurit ilmiantoivat toisiaan saksalaisille palvelusten ja ruoan toivossa. Ennen miehitystä saarelta evakuoitiin noin 6000 siviiliä pääasiasiassa Englantiin. Mukaan sai ottaa vain yhden laukun. Osa päätti viime hetkellä jäädä kuitenkin saarelle vain huomatakseen, että heidän omaisuuttaan oli jo ehditty ryöstää.

Sodan jälkeen kanaalisaaret ovat määrätietoisesti päättäneet omista asioistaan. Jersey ei esimerkiksi liittynyt Euroopan Unioniin, vaikka sen puolustuksesta vastaava Iso-Britannia teki niin. Kanaalisaarten itsehallinnon laajuus näkyi kukkarossani konkreettisesti lomamatkani viimeisenä päivänä: siinä oli sekä Jerseyn, Guernseyn että Englannin yhden punnan seteleitä.

Kommentoi