Näillä näppäimillä: Joukot liikenteeseen

Antti Aho

Antti Aho

Joukkoliikenteen idea kärsii, kun ei ole joukkoa tarpeeksi kyytiin. Linja-auto on tehty muuhun käyttöön kuin pelkästään penkkejä kuljettamaan.

Kuopion maaseutualueille tehdyn joukkoliikennekyselyn tulosten mukaan lähes puolet vastanneista ei käytä julkista liikennettä, koska eivät voi sitä käyttää. He eivät käytä sitä siksi, kun sitä ei ole saatavilla. Näin on siis tilanne Vehmersalmella, mutta sama kaiku on askelten myös Leppävirran puolella.

Tilanne on siis tämä. Mahdolliset asiakkaat eivät käytä, kun liikennettä ei ole. Liikennettä ei ole, kun käyttäjiä on vähän. Mitä vähemmän käyttäjiä on, sitä vähemmän on liikennettä, ja sitä vähemmän on sitten käyttäjiä, ja sitä vähemmän on taas sitten sitä liikennettä.

Maaseudun joukkoliikenne ja sen kehittäminen on ikuisuusaihe, joka pysyy pinnalla vuosikymmenestä toiseen. Tässäkin lehdessä linja-autovuorojen väheneminen ja sen aiheuttama asukkaiden huoli oli kestopuheenaihe jo ainakin 40 vuotta sitten. Silloin linja-autoja nähtiin sellaisilla tieosuuksilla, joita ei nyt voisi kuvitellakaan, vai milloin viimeksi on tullut noustua kyytiin Kohmansalossa tai Enonlahdessa.

Silmäilin jokin aika sitten Vehmersalmen Laiva Oy:n papereita. Yhtiö liikennöi matkustajahöyryalus Vehmersalmella Mustinlahdesta Kuopioon ja takaisin jäidenlähdöstä jäidentuloon kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaisin. Pari kertaa viikossa koukattiin Riistakosken kautta.

Laivayhtiö teki voittoa paljon pitempään kuin esimerkiksi Leppävirran Höyrylaiva Oy, ja vain siksi, kun tieolot olivat Suvaksen itärannalla puutteelliset. 1950-luvun puolella päästiin tiekurjuudesta edes sen verran, että linjakas saatiin vuoroliikenteeseen, ja niinpä hiipui tuli laivan pannun alla.

Joukkoliikenne ja sen kehittäminen on ikuisuusaihe.

Laivaliikenteen kulta-aikaan, ennen sotia, olivat vehmersalmelaisilla joukkoliikennepalvelut ihan toista luokkaa kuin nykyään. Räsälänlahdestakin pääsi Kuopioon lähestulkoon päivittäin parillakin eri laivalla.

Laivojen jälkeen alkoi linja-autojen kulta-aika, välillä häkäkaasun voimalla, mutta kuitenkin. Olihan linja-autoja Leppävirralla jo 1920-luvulla, mutta tarvittiin pari vuosikymmentä ennen kuin liikenne pääsi levittäytymään pitkin pitäjää. Kuopion Liikenne Oy oli uranuurtaja, ja sodat käyneet maastokuorma-autot valjastettiin rauhantöihin. Kurjalaan mentiin ensin Citroenilla, jonka lavalla oli lankkupenkein varustettu koppi, ja sen jälkeen oli vähän vastaavanlainen Ford Sussex. Hankamäessä piti välillä nousta autosta, joka rospuuttoaikaan vaivoin pääsi mäen ylös. Sitten matka jatkui.

Kehitys kehittyi, ja oma auto alkoi löytyä joka talosta. Ei oltu riippuvaisia joukkoliikenteestä. Kysynnän ja tarjonnan laki on ollut aina voimassa, ja sen kanssa on tasapainoteltu ja pohdittu tukirahojen jyvitystä.

Olisihan niitä matkustajia, jos olisi linja-autovuoroja, ja olisihan niitä linja-autovuoroja, jos olisi matkustajia.

Keskustelu