Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Antti Aho G-mies Jerry Cottonin seikkailuissa näkyi myös leppävirtalainen kädenjälki

Jerry Cottonin punaharmaamustavalkoinen kansi jäi mieleen kauppojen lehtihyllyiltä ja R-kioskin näyteikkunan takaa, silloin kun kioskeihin ei suinkaan sisälle kävelty. Cottonin kansi oli siellä samassa seurassa Kansa taisteli – miehet kertovat -lukemistojen ja kaikenkarvaisten Alibien ja Rattojen kanssa. Siihen aikaan keskityin enemmän Aku Ankan taskukirjoihin ja Asterixiin, joista jälkimmäisillä oli paitsi viihdyttävä, myös yleissivistävä vaikutus.

Jerry Cottonin nimi tuli tutuksi myös Kontra-yhtyeen menevästä musiikkikappaleesta, missä The Kinksin Jack the Idiot Dunce oli saanut Moog Konttisen kynästä tykkänään toisenlaiset sanat serenadeineen G-ruudissa. Tätä verbaalivirtuoosia en ole pystynyt yhdistämään Leppävirran Konttisiin, vaan sukujuurensa taitavat mennä Keski-Suomeen. Sen sijaan Jerry Cottonin kotimaisessa sisällössä näkyy myös leppävirtalainen kädenjälki.

Kysymyksessähän oli alun perin saksalainen idea sarjajulkaisusta, joka kertoo newyorkilaisen FBI:n agentin seikkailuista. Jerry ajoi punaisella Jaguar E-typellä ja ratkoi rikoksia vauhdikkain kääntein Phil Deckerin kanssa, ja juomaksi kelpasi Four Roses -bourbonviski.

Suomessa Jerry Cottonin seikkailuita alettiin julkaista 1960-luvun alussa. Alun perin kysymyksessä olivat suorat käännökset saksasta, mutta sisältöä alkoi parantua kun suomalaiset kirjoittajat alkoivat suoltaa Jerryn seikkailuja. Kirjoittajakuntaan kuuluivat oululainen toimittaja ja pakinoitsija Antti Aalto, Pekka Lipposen vastaavanlaisia seikkailuja Outsiderin eli Aarne Haapakosken jälkeen kirjoittanut Seppo Tuisku, kirjailijoina myöhemmin tunnetuiksi tulleet Simo Hämäläinen, Juha Ruusuvuori ja Tapani Bagge sekä Juhana Lepoluoto, Jouko Raivio, Juhana Hintsanen ja hiljattain edesmennyt teatterimies Pentti Pesä.

Oli muitakin, kuten Leppävirralla pariin otteeseen asunut Pekka Kolehmainen.

Kuopiossa syntynyt ja eri puolilla Pohjois-Savoa lapsuudessaan asunut Pekka Kolehmainen muutti Sorsakoskelle 1960-luvun loppupuoliskolla isänsä saatua opettajanviran. Vuonna 1966 hän sai 15-vuotiaana julkisuuteen nuorten seikkailuromaanin Erakkovuoren arvoitus. Kirjallista perimää Kolehmaisella oli, sillä hänen äitinsä oli kainuulaisen kansankirjailijan Heikki Meriläisen pojantytär.

Tältä pohjalta hän ponnisti Kyösti Koposen vinkistä Warkauden Lehden avustajaksi ja ajeli Fiat 850 Abarthilla. Warkauden Lehdestä ei ollut toimittajanalulle pitemmän ajan leipäpuuksi, mutta Mikkelissä Länsi-Savossa avautui paikka. Pesti ei kuitenkaan ollut hirmuisen pitkä. Kun kirjoittajan piti tienata leipänsä, syntyi yhteys Seppo Tuiskuun, joka pestasi Kolehmaisen Cottonin kirjavaan kirjoittajakaartiin vuonna 1980. Tapani Bagge kertoi Kolehmaisen ryhtyneen seuraavana vuonna alkaneen avustaa myös FinnWest-lännensarjaa ja teki ensimmäisen Joe Montana -käännöksen siskonsa Paulan kanssa.

Viimeinen Kolehmaisen Jerry Cotton, Murhasirkus nimeltään, syntyi vuonna 1986. Näihin aikoihin hän palasi Warkauden Lehteen, muutti Nikkilänmäelle, oli hetken töissä Savon Sanomissa ja kaupunkilehti Varkauden Viikossa. Tämä vaihe ei niin mukavasti päättynyt. Sen jälkeen hän asui ainakin Vihdissä ja Kuopiossa, missä kuoli vuosi sitten keväällä.

Työharjoittelupätkältäni muistan hiljaisen, ystävällisen miehen olemuksen. En ujona koululaisena tiennyt saati älynnyt kysellä, mikä nyt harmittaa. Kuulin vain, että tarina alkoi syntyä kun New Yorkin kartta avautui eteen ja sormet asettuivat näppäimistölle.