Leppävirran kunta harkitsee ateriapalveluidensa uudelleenjärjestelyä vuoden sisään. Kilpailutus oli määrä toteuttaa jo aiemmin, mutta kunnanvaltuusto äänesti vuoden mittaisesta tarkastelujaksosta. Kun Pohjois-Savon hyvinvointialue aloitti toimintansa, ei syöjiä ole yhtä paljon kuin aiemmin. Lisäksi keittiöratkaisut menevät uusiksi viimeistään sitten, kun nykyinen terveyskeskusrakennus jää pois käytöstä.
Kun kunta kypsyttelee vaihtoehtoja, paljastaa Leppävirran nuorisovaltuuston Kivelän koululaisille suuntaama kysely taas karun totuuden. Vain alle puolet yläkoululaisista nauttii kouluaterian päivittäin. Vaikka kyselyyn ei vastannut kuin kolmasosa oppilaista, voi tuloksia pitää kumminkin suuntaa antavina. Samanlaisia tuloksia on saatu myös kouluterveyskyselyissä.
Nirsoilusta on syytä päästä eroon.
Suomen kouluissa on saatu nauttia maksutonta kouluruokaa yli kahdeksan vuosikymmenen ajan. Kysymyksessä pitäisi kaiken järjen mukaan olla kansallinen ylpeydenaihe. Tällaisen saavutetun edun arvostus ei ainakaan Leppävirralla ole sillä tasolla, minkä se ansaitsee.
Nirsoilusta on syytä päästä eroon. Kouluissa tarjotaan kasvuikäisille ravitsevaa ja terveellistä ruokaa, jonka korvaaminen herkuilla kostautuu. Kunnollisen ruoan välttely näkyy jaksamattomuutena ja keskittymiskyvyn puutteena. Epäterveelliset ruokailutottumukset vaikuttavat kasvuun. Ylipaino-ongelmatkaan eivät ole kasvuikäisille tuntemattomia.
Ruokalistojen laatiminen ja ruuanlaitto vaatii tasapainoilua. Ravintoarvojen pitää olla normien mukaiset ja ruokien riittävän monipuolisia. Yhtälössä painaa myös määräraha, mikä yhtä annosta kohti on käytettävissä. Ruokapalveluhenkilöstö ansaitsee kunnioituksen. Harva pystyy vastaaviin suorituksiin, kun aterian hinta–laatu -suhdetta punnitaan.
Vaikka ruokailuun liittyvistä asioista kouluissa valistetaankin, nousee kotien rooli esiin lasten ruokailukulttuurin kehittymisessä. Peiliin katsomisen paikka on myös sen suhteen, mistä yläkoululaiset saavat rahansa välipaloihin, joilla ravitseva kouluateria korvataan.