Soisalon Seudussa 28.3. lukija kirjoittaa Alapihan kartanon haasteista. Olen yli 60 vuotta asunut ydinmaaseudulla ja siellä nähnyt nuo samat haasteet. Väki vähenee ja vanhenee, ei ole talkooväkeä saatavilla yhteisten tilojen hoitoon. Viimeiset kahdeksan vuotta olen seurannut ja osallistunutkin omien kykyjeni mukaan Soinilansalmen kylän ponnisteluihin kylätalon ylläpidossa. Kylä on onnistunut asukkaidensa voimin pitämään talon ja sen toiminnan pinnalla. Se vaatii sitkeyttä ja omistautumista. Kuten totesin, haasteita on ja ei vähiten nyt, kun energian hinta on korkea.
Kunta on yhtenä ensisijaisena pyrkimyksenään juuri näistä kustannussyistä luopunut kartanosta. Yhdistys on joutunut pohtimaan myös tätä puolta hankkiessaan kartanon omistukseensa, tosin aika on nyt toinen, eikä kukaan osannut arvata mitä tuleman pitää. Kaikki kylätaloja tai kouluja omistavat tahot ovat samassa tilanteessa, joten en näe mitenkään ratkaisuna sitä, että apuun tulisivat esimerkiksi maa- ja kotitalousnaiset. Yhdistys on lopetttu jo vuosia sitten. Ne harvat ja vielä kykenevät naiset niin kuin miehetkin tarvitaan oman kylän toiminnassa.
Kahvilan pito vaatii yrittäjän, jos talkooväkeä ei löydy. Yrittäminen on kova rasti. Sekään ei onnistu noin vaan muun ohessa ja ennen kaikkea sen on oltava kannattavaa. Työvoiman saanti on ensimmäinen kompastuskivi. Paikallisten tuotteiden myynti onnistuu hyvin tällä hetkellä Unnukassa, jossa myös ohikulkijat poikkeavat. Ei tarvita toista toimijaa.