Talon viimeisenä asujana ja entisenä omistajana Laivurintie 24 purkuluvan epäys ja tarkoitus museoida talo omistajan kustannuksella on juuri sellaista politiikkaa, josta en leppävirtalaisena ole tykännyt.
Tarkoitus kai on rakentaa maakunnallinen ulkoilmamuseo kirkonkylän keskustasta. Eli museointi menee näin. Ympärillä on museo(viraston) ihmisten mielestä menneelle aikakaudelle tyypillisiä suojeltavia rakennuksia.
Kun kuulin, että museovirkailija oli käynyt kuvaamassa taloa vuonna 2014, kysyin silloiselta tekniseltä johtajalta Virve Wrightiltä, onko sillä vaikutusta tontin asemakaavaan ja rakennusneliöhin. Ei ole, vastattiin.
Kuitenkin oli. Vastustin asemakaavamuutosta, mutta yleiskaavaan oli talon kohdalle tullut suojelumerkintä. Eli tämän jälkeen tontin rakennusoikeus käytännössä putosi ja talon purku kävi mahdottomaksi, koska Pohjois-Savon ely-keskus ja Museovirasto vastustaisivat purkua. Kuka näillä ehdoilla ryhtyy vanhaa taloa kunnostamaan?
Käytännössä tontin arvo ja rakennusoikeudet nollataan.
Käytännössä tontin arvo ja rakennusoikeudet nollataan. Museokartoituksessa jopa talon ex-paskahuussikin ulkorakennuksessa oli nousi arvoon arvaamattomaan.
Viimeinen pisara oli tietenkin asemakaavan muutos, joka tuli minulle yllätyksenä vuonna 2020. Maaseudulla asuvana en ollut huomannut, että taas oli asemakaava muuttumassa Laivurintiellä. Käytännössä rakennusoikeus putosi kymmenesosaan aikaisemmasta. Ja vaikka kaavoittaja ilmoitti vielä elokuussa 2021 uudelle omistajalle, että rivitalon rakentaminen on tontille vielä mahdollista, rakennusvalvontajaoston päätös puhuu varmaan toista.
Omakotitalon omistajalle tällainen päätös on taloudellinen katastrofi. kun on vielä kymmeniä vuosia maksanut kiinteistöveroja kunnalle.
Asuisin vieläkin Laivurintiellä, mikäli talon kunto olisi sen sallinut. Mutta kun kävi ilmeiseksi, että talon korjaaminen olisi tullut kalliimmaksi kuin uudehkon omakotitalon osto maaseudulta, valinta oli selvä.
Talon kuntoon vaikuttaa olennaisesti se, että ennen vuotta 1980 talon katto oli vuotanut ja lahottanut tukirakenteet. Vuoden 1980 peruskorjauksessa olisi varmaan tullut liian kalliiksi korjata tätä virhettä.
Eli huojuva talo irtonaisella vinolautarappauksella. Rappaus on kuin kulissi. Kun vähän tönäisee, niin tipahtaa... Käytäntö on opettanut rappaamaan.
Olin tietenkin sinisilmäinen, kun ostaessani vuonna 1998 uskoin talosta tehtyä kuntoraporttia ja kiinteistön välittäjää. Puoli vuotta myöhemmin talossa käynyt vanha rakennusmestari vilkaisi sisäpuolelta talon tukirakenteita ja sanoi, että tukirakenteet olivat lahot. Eli edellytykset saada talo joskus kaupaksi putosivat nollaan.
Korona-aika vaikutti talon omistajuuden vaihtumiseen.
Poikani Helsingistä, josta oli tullut huippumuusikko Leppävirran peruskoulun (musiikkiluokan ja Malisen) innoittamana halusi perheelleen etätyötilan ja teimme kaupat. Talo oli tarkoitus purkaa.