Eräs savolainen viäräleuka vitsaili facebookissa, että vaalien läheisyys tuo helpotusta liikkuvan äänestäjän ruokalaskuun. Hän kiertelee ahkerasti vaalitilaisuuksissa torilla ja turuilla, aloittaa soppatykiltä, siirtyy grillimakkarakojulle, ja jatkaa pullakahveille seuraavalle puolueteltalle.
Ja jos mahaan vielä mahtuu – tai taskuun – niin nappaa vielä kourallisen tai kaksi karamelleja mukaansa.
Niitä voi sitten illalla imeskellä ja vertailla mielessään vaalitarjontaa.
Olen aina äänestänyt paikallista ehdokasta, sillä minulle on ollut tärkeää, että kotipaikkakuntani saa kansanedustajan, olkoon mitä puoluetta tahansa.
Varkaudessa ja Joroisissa asuessani se toteutui. Kuudentuhannen asukkaan pikkupitäjä Joroinen sai jopa kaksi edustajaa Arkadianmäelle.
Leppävirralla ei ole saatu Pentti Pekkarisen ja vuoden 1975 jälkeen yhtään, ja siitä leppävirtalaiset saavat syyttää vain itseään, kun eivät älyä omaa etuaan.
Suurin puolue Keskusta on vuosien saatossa houkutellut ehdolle milloin kenetkin, ja sitten puoluepamput ovat itse vetäneet maton ehdokkaansa alta.
Kerran Soisalon Hiihdossa seurasin tyrmistyneenä, kun kepun isännät virittelivät ladon seinälle varkautelaisen miesehdokkaan vaalilakanaa, vaikka olivat itse pyytänet ehdolle leppävirtalaisen naisen.
Tällä kertaa kunnallisjärjestön sisäinen ristiveto jatkuu siten, että Keskustalla on peräti kaksi paikallista ehdokasta, Auli Piiparinen ja Timo Ripatti.
Vaikka en ole puolueen jäsen, enkä sellaiseksi tule, niin en voi olla pohtimatta, kannattaisiko jatkossa puolueveneen kokkaan valita henkilö, joka saa jäsenistön soutamaan samaan suuntaan.
Kahden ehdokkaan taktiikka ei nimittäin ole tuloksen kannalta se varmin taktiikka.
Olen tällä kertaa kiertänyt kaikki vaalitilaisuudet – kaukaa, sainhan kulkea niissä työn puolesta tarpeekseni.
Soisalon Seudun järjestämää vaalipaneelia lähdin sentään kuuntelemaan viime viikolla, vaikka ei se mieltäni muuttanut.
Tein monta vaalikonetta, jotka antoivat ehdokkaiden suhteen hieman erilaisen tuloksen, mutta puoluekartta toistui tietynlaisena, vaikka en ole ollut koskaan minkään tietyn puolueen kannattaja.
Aion tälläkin kertaa äänestää paikallista ehdokasta.
Käsi sydämelle: eikö olisikin hienoa, jos Leppävirta saisi vihdoin oman kansanedustajan.
liikkuva äänestäjä