Tänään vietetään ystävänpäivää. Tapa on Suomessa varsin nuori, eivätkä läheskään kaikki sitä sen kummemmin vietä. Sosiaalinen media täyttyy ystävänpäivätoivotuksista ja monenlaisten ystävänpäivämuistamiset ovat yleistyneet vuosi vuodelta. Näiden muistamisten vuoksi on ystävänpäivää arvosteltu kaupallisuudesta.
Vaikka ystävänpäivä ei suomalaiseen merkkipäiväperinteeseen millään tavoin kuulukaan, on sillä kuitenkin oma tarkoituksensa. Ystävien ja läheisyyden merkityksestä ei varmasti koskaan voi muistuttaa liikaa. Olisi hyvä, jos näitä asioita havahduttaisiin miettimään edes yhtenä päivänä vuodessa. Vielä parempi, jos ystävyyden merkitys korostuu päivittäisessä elämässä ja normaalissa arjessa.
Ystävien tarve kasvaa jatkuvasti,
Yksinäisyys on piinaava tunne silloin, kun kyse ei ole omasta valinnasta. Jokainen ihminen tarvitsee toki omaa aikaa, mutta myös läheisistään koostuvaa verkostoa.
Nykymaailmassa yhteisöllisyys on kadonnut. Muuttoliike heittelee ihmisiä eri suuntiin, perheet ja suvut ovat pieniä ja naapuruussuhteet ohuempia kuin menneinä aikoina. Työyhteisön keskinäiset siteet eivät välttämättä ole vahvat, eikä seura- ja yhdistystoiminta kukoista kuten ennen. Ihmiset ovat irrallisia.
Jokainen silti kaipaa tavalla tai toisella toisen ihmisen läheisyyttä. Jokainen voi jossakin elämänsä vaiheessa olla syystä tai toisesta sellaisessa tilanteessa, missä ystävä olisi enemmän kuin tarpeen. Yksinäisyys aiheuttaa pitemmän päälle ahdistusta ja tuskaa, kalvaa mielenterveyttä ja hyvinvointia.
Ystävien tarve kasvaa jatkuvasti, kun väestö ikääntyy. Leppävirrallakin on yhä enemmän ikäihmisiä, jotka todella kaipaavat seuraa. Yksinäisyys vaivaa myös lapsia ja nuoria. Eristäminen muiden joukosta on julma koulukiusaamisen muoto.
Jokainen voi kantaa kortensa ystävyyden kekoon oma-aloitteisesti ja miettiä, olisiko lähipiirissä tai naapurustossa joku joka tarvitsee vaikkapa juttukaveria tai muunlaista tukea. Ystävyyttä ei voi tuhlata. Se päinvastoin moninkertaistuu, kun sitä jaetaan.