Joitakin viikkoja sitten elämä löi minut ällikällä kun yllättäen tapasin ihmisen jonka kohdalla käytän sanaa hörhö.
En uskaltaisi enkä haluaisi tehdä niin, ellei tuo henkilö nimittäisi itseään tuolla sanalla. Kyse ei ole siis haukkumasanasta, päinvastoin.
Aika harvoin tulee vastaan joku, joka elää niin kuin ajattelee.
Ihan oikeasti.
Roskat lajitellaan luontevasti, keittiöstä ja pesuhuoneesta löytyy tarkoin valittuja pesuaineita ja luomutuotteet on mahdollisuuksien mukaan ostoskärryn täytteenä.
Nam.
Olen seurannut monen muun kanssa ympäristökeskustelua vuosia läheltä ja kaukaa. Kaikelle keskustelulle pitää antaa tilaa ja se on tervetullutta.
Vastakkainasettelulta ei voi varmaan välttyä mutta ympäristökysymyksissä voi opetella kuuntelemisen ja keskustelemisen taitoa.
Viime kädessä henkilökohtaiset ratkaisut jäävät jokaiselle meille.
Asioihin ei aina tarvitse eikä kannata sotkea politiikkaa tai mitään ideologiaa vaikka lähestyvien vaalien alla se on luonnollista ja ehkä jopa suotavaa.
Juuri nyt kun meistä jokainen on kaksinkerroin sähkönhinnan piiskatessa selkää, ei ympäristöhörhöily tunnu olevan välttämättä myötätuulessa. Sen ymmärtää. Mutta huomennakin pitäisi uskaltaa, hengittää ja tehdä parempia valintoja kuin tänään.
Tehdään ja toimitaan merten takana sitten miten hyvänsä niin muutos taisi lähteä yksilöstä vai miten se nyt menikään?
Minun sukupolveni on tottunut kuluttamaan. Niin paljon kuin se on mahdollista.
En muista lapsuudestani tai nuoruudestani kertaakaan sellaista, että joku olisi puhunut kierrättämisestä ja vastuullisesta kuluttamisesta.
Kirpputorilla käynti oli ajatuksena täysin outo ja vieras.
Eipä ole enää. Onneksi.
Muutaman viikon tuttavuus hörhön kanssa on kuitenkin syventänyt omaa ajatteluani melkoisesti.
Huomaan suosivani kasvisruokaa hieman useammin ja katsovani tarkemmin onko marketin ruoka tullut läheltä vain kaukaa.
En harrasta uuden vuoden lupauksia koska niiden rikkominen tuntuu olevan niin vaivatonta, mutta tulevana kesänä toivoisin löytäväni itseni hieman useammin marja- tai sienimetsästä.
Ehkä ensi kesänä haave polkupyöräilystä laajenee siten, että auton avaimet voivat hetkeksi kadota ja en ahdistu ajatuksesta.
Toivottavasti tapaan hörhön taas pian.
Taidan laittaa päälleni paidan minkä ostin paikallisen kirpputorin valikoimista.
Vaikka paita on harmaa, on elämä juuri nyt hörhöilevän värikästä.
Kirjoittaja toimii pastorina Leppävirran ja Heinäveden helluntaiseurakunnassa.