Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Eduskuntavaalien vaalikone on avattu – käy etsimässä itsellesi sopiva ehdokas!

Mielipide | Ennallistetaanko myös lasten kasvatusta?

Julkisuudessa on puhuttu pitkin talvea metsien ennallistamisesta.

Erityisesti vihervasemmistolaisen arvomaailman omaavilla on ollut kova huoli niin yksityisten kuin valtionkin omistamista metsistä, jotka Suomessa on kuitenkin hoidettu varsin hyvin, ja jotka kasvavat ja sitovat ilmakehän hiilidioksidia ennätystahdissa.

Pelkästään valtion lisäbudjeteilla ei lasten ja nuorten ongelmakenttää eheytetä – siihen tarvitaan myös kodin ja vanhempien vahva sekä kannustava ja aktiivinen ote.

Tällä hetkellä varhaiskasvatuksen ja koulujen henkilökunta uupuu aina vain moniongelmaisempien lasten kanssa.

Joiltakin lapsilta ja nuorilta tuntuu puuttuvan täydellisesti kaikki rajat.

Opettajien työtä vaikeuttavat lisäksi lasten vanhemmat, jotka eivät suostu hyväksymään tai myöntämään, että heidän pilteissään olisi mitään vikaa.

Lapsi itsessään on äärettömän arvokas, ja rakkautta ja hyväksyntää ansaitseva, mutta kaikki lasten teot eivät sitä ole – ei etenkään silloin, kun lapsi tai nuori osallistuu toisten oppilaiden, ja jopa opettajien, kiusaamiseen ja suoranaisiin pahoinpitelyihin, kasvatus- ja opetustyön hankaloittamiseen ja epäkunnioittavaan käytökseen toisia oppilaita ja aikuisia kohtaan.

Jokainen vanhempi varmasti haluaa parasta lapselleen, mutta se paras ei ole rajattomuutta tai rohkeuden puutetta puuttua huonoon käytökseen.

Lapsi kyllä oppii säännöt puhumallakin, mutta tämä vaatii myös vanhemmalta itseltään kurinalaisuutta.

Joulun alla eduskunta keskusteli pitkän päivän muun muassa jo Suomeenkin jalkautuneesta jengiväkivallasta ja sen saamisesta kuriin.

Monissa puheenvuoroissa vaadittiin, kansalaismielipiteisiinkin vedoten, kiristyksiä lakiin ja järjestykseen sekä tarpeellisia, jopa kovia, keinoja käyttöön.

Näitä olisivat nykyään löperöiden rangaistuksien saattaminen ajan tasalle, ”paljousalennukset pois” rikoksenuusijoilta, jengirikollisuudesta kovempia rapsuja, lisärahoitusta poliisille ja oikeuslaitokselle, enemmän poliiseja kadulle, lisäresurssia kouluihin, päiväkoteihin ja sosiaalitoimeen ja niin edelleen.

Osa hallituspuolueista korosti tässäkin ”pehmeitä” arvoja, jotka heidän mukaansa tarkoittavat sitä, että ”ihmisen on koettava merkityksellisyyttä ja yhteiskuntaan kuuluvuutta”, mikä toki on itsestään selvyys.

Heidän mukaansa se kuitenkin edellyttää lisäpanostuksia, eli rahaa ja resursseja, nuorisotyöhön, lastensuojeluun, vanhempien tukemiseen ja väkivaltaisuutta vastustavaan työhön.

Jotenkin tässä keskustelussa häiritsi taas se, että resursseja ja toimenpiteitä vaadittiin vain ja ainoastaan viranomaisilta.

Eikö muun muassa vihervasemmisto tosiaankaan näe sitä, että myös kodit on vastuutettava kasvatustyöhön ja huolehtimaan aktiivisemmin lapsistaan ja nuoristaan?

Keskustelussa sivuttiin myös rikosvastuuikärajan alentamista 14:ään ikävuoteen, mikä tietenkin jakaa mielipiteitä: kansalaiset kannattavat, tutkijat vastustavat.

Jos ikärajaa ei voida laskea, vaikkakin jo 14-vuotias hyvin ymmärtää oikean ja väärän, niin mitäpä jos alle 15-vuotiaiden vanhemmat laitettaisiin rikosoikeudelliseen vastuuseen lastensa ja nuortensa tekemisistä?

Ehkä silloin kaikki kodit vihdoin ottaisivat sen vastuun kasvatustyöstä, mikä niille kuuluukin.

On yhteiskunnan kannalta kestämätön tilanne, jos lapsen ja nuoren ainut omainen on viranomainen.

kansanedustajaehdokas (kesk.)