Inkluusion ihanne aliresurssoituna on pitkään aiheuttanut kaaosmaista menoa opiskeluryhmissä lastentarhasta peruskouluun. Oppimistuloksissa näkyy väliinputoavien oppilaiden suurentunut joukko, joiden perusosaaminen on heikkoa. Käytöshäiriöiset oppilaat liian usein estävät ryhmän muiden oppilaiden mahdollisuutta oppimiseen.Yksilön oikeuksien orjallinen toteuttaminen on johtanut siihen, että muutamat oppilaat haastavat koko kouluyhteisön työskentelyn mielekkyyttä.
Somettaminen on hyvä renki, mutta huono isäntä. Sitoo herkästi nuoren valvomattomana syövereihinsä ja etäännyttää arkipäivän realismista. On helppo samaistua negatiivisiin roolimalleihin, jotka vievät osaa nuorisosta rikollisen elämäntavan ihailuun.
Seurauksena on jengiytymisen vaara, jossa käyttäytymisnormisto toimii ryhmän ehdoilla ja on usein piittaamaton yhteiskunnan yleisestä säännöstöstä.
Osa lapsista kasvaa vaikeissa perheolosuhteissa ja alimitoitettu sosiaalitoimi kykenee puuttumaan vain räikeimpiin lapsen kasvuolosuhteisiin. Monet perheet elävät irti ympäristöstään omine sääntöineen. Kylä ei myöskään enää kasvata kuten ennen jolloin lapset olivat enemmän yhteisen kontrollin alaisia. Suvun luoma turvaverkko lapselle on myös usein liian etäällä. Vaikeuksien kohdatessa ja oppilaitoksen antaessa palautetta oppimiseen liittyvistä vaikeuksista osa vanhemmista ei ole yhteistyökykyisiä. Nuori jatkaa entisellään sulkien samalla tulevaisuutensa monia ovia. Syrjäytymiskehitys on aina henkilökohtainen katastrofi ja menetys yhteiskunnalle.
Yhteistyön tiivistäminen nuorten keskuudessa olevien toimijoiden kesken on tärkeää.
Lasten ja nuorten kerhotoiminnan ja vapaa-ajan toiminnan aktivointi on arvostettavaa ja tärkeää työtä matkalla lasten ja nuorten tukemisessa rakentaviksi yhteiskunnan jäseniksi. Kylien tekemille nuorten yhteisille pelisäännöille on tilausta.