Tulin joulukuun alussa putkiremonttievakkoon Leppävirralle kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi. Oletin, että hiihto-olosuhteet ovat paremmat kuin Espoossa. Ensimmäinen pettymys oli, että täällä oli lunta vähemmän kuin Espoossa. Latuja ei oltu vielä ajettu. Kävelyteillä oli kuitenkin tallattuna sen verran lunta, että maa ei näkynyt kuin paikoin. Aloitin hiihtelyn kuitenkin heti. Joku toinenkin hätäinen oli jo aloittanut. Muutaman päivän kuluttua lumisateet vihdoin alkoivat. Sadetta tuli lähes päivittäin. Latuja alettiin tekemään.
Koska vältän autolla ajoa, olen Leppävirralla tyytynyt hiihtämään Vesileppiksen ja Paajalanmäen välistä uraa. Siinä on monta tienylitystä ja alitusta. Tiet ovat usein myös hiekoitettuja. Latujen kunnostus on mielestäni aika hidasta. Vaikka Vesileppis mainostaa myös hiihtomahdollisuuksia ihmetyttää, että edes ”hiihtostadionin” lyhyet ladut eivät ole ajettuna joka päivä runsaankaan sateen jälkeen. Monta kertaa olen tarponut kunnostamattomilla laduilla. Matkat ovat tällöin jääneet lyhyiksi. Kerran lähdin jatkamaan matkaa Paajalanmäeltä käsin Sorsakosken suuntaan. Viitostien alituksen jälkeen en kuitenkaan huomannut opastetta Sorsakoskelle menevälle ladulle. Tulin taas viitostielle. Palasin samaa reittiä takaisin. GPS näytti tämän retken jälkeen lukemaa 23,04 kilometriä.
Paajalanmäen kilpaladun olen kiertänyt vain kaksi kertaa. Se on ikäiselleni turhan vaativa. Mukavampi on ollut hiihtää tasaista osuutta edestakaisin.
Tammikuussa olosuhteet kääntyivät Leppävirran eduksi. Vesisateet veivät Espoon luonnonlumet. Täällä ne säilyivät vaikka ladut olivat muutaman päivän erityisen huonossa kunnossa. Leppävirran laduilla ei ole ruuhkaa. Kuten Espoon tekolumiladulla viikonloppuisin. Osaltani hiihtokausi päättynee tähän Leppävirta-jaksoon 12. helmikuuta. Siihen mennessä kilometrejä on kertynyt noin 600.
On allekirjoittanut hiihtänyt Leppävirralla ennenkin. Minulla on puolenkymmentä kunniakirjaa Oravikoski–Varkaus–Oravikoski -hiihdosta ja kome mitalia Soisalo-hiihdosta. Se oli sitä aikaa, kun talvella ei satanut vettä ja hiihdettiin vain yhdellä tyylillä. Latujen kunnostus moottorikelkan vetämällä laitteella oli nopeaa.
Kaikesta huolimatta oleskelu Leppävirralla vaihteen vuoksi talvellakin oli niin mukavaa, että vaimo alkoi jo mietiskellä paluumuuttoa.
hiihtelijä 83 v