Vuodenvaihteessa otsikoihin nousi koululaisten oppimistulokset ja niiden romahtaminen. Asiantuntijat ovat arvioineet tilanteen huonontuneen useiden asioiden yhteisen vaikutuksen tuloksena.
Syitä löytyy lasten ja nuorten lisääntyneestä ahdistuneisuudesta, opettajapulasta, epätasa-arvosta ja eriarvoistumisesta.
Tilanteen korjaamiseksi toteutettujen toimenpiteiden tulisi tapahtua monella taholla.
Yksi toimenpide on lasten ja nuorten pahoinvoinnin poistaminen.
Kokosin työtehtävänä vuonna 2020 40 eri alan ammattilaista yhteen. Joukossa oli järjestöjen, sosiaalitoimen ja nuorisotyöntekijöiden edustajia.
Pureuduimme ilmiöön lasten ja nuorten pahoinvointi. Saimme aikaiseksi kuuden tavoitteen ohjelman, joista viisi on suoraan yhteyksissä koulumaailmaan ja lasten oppimisympäristöön.
Ensimmäinen tavoitteista oli osallisuuden lisääminen. Mielestäni tärkeintä on se, että jokainen lapsi ja nuori kokee kuuluvansa kouluyhteisöön ja on merkityksellinen osa yhteisönsä toimintaa. Tämä koskee jokaista, myös villiä tai hankalaksi leimattua lasta.
Toinen tavoite on yksinäisyyden vähentäminen. Yksinäisyyden taustalta löysimme yhteiskunnallisia ongelmia, kuten lapsiperheköyhyyden ja eriarvoisuuden kasvun. Havaitsimme myös, että erilaisuuden sietämisen kyky on alentunut luokissa, mikä johtaa kiusaamiseen ja ulosjättämiseen.
Negatiivista kohtaamista kompensoimaan tarvitaan viisi hyvää kohtaamista. Millainen koulu tukee positiivista palautetta ja kiitosta silloin, kun on syytä sen antamiseen? Mistä lapset ja nuoret sellaisen taidon oppivat, jos ei meiltä aikuisilta?
Kolmas tavoite on vanhemmuuden tuki ja turvalliset aikuiset arjessa. Meillä kaikilla on jatkuva kiire. Jääkö lapsi näkemättä kaiken paineen ja mekkalan keskellä? Kiire näkyy myös kouluissa, sillä kasvatusala potee samaa työvoimapulaa, kuin kaikki muutkin alat. Koulutyöstä on vuosikymmeniä säästetty esimerkiksi koulunkäyntiavustajista ja erityisopetuksesta. Turvalliset aikuiset kouluissa ovat voimavara, jota meillä ei ole varaa menettää
Neljäs tavoite on päihdeongelmien ehkäisy ja mielenterveyden edistäminen ja viides ongelmien varhainen tunnistaminen ja avun saaminen. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia tarvitaan koulujen arkeen. Koulun ammattilaisten koulupäivät eivät saisi täyttyä ”tulipalojen sammuttamisesta”, vaan aikaa tulisi olla opettamiselle ja erilaisten oppijoiden huomioimiseen opetuksessa.
Meillä Leppävirralla moni näistä asioista on hyvin, mutta lasten ja nuorten pahoinvoinnista on saatu huolestuttavia viitteitä kouluterveyskyselystä. Jos haluamme saada hyviä oppimistuloksia, on asiaan kiinnitettävä huomiota. Henkilökohtaisesti toivon lisähuomiota Kivelän kouluun, niin oppilaiden hyvinvointiin kuin rakennuksen peruskorjaukseen.
Kirjoittaja on Leppävirran kunnanvaltuuston puheenjohtaja (sd.)