Pieksämäkeläisnaisen sairastuminen legionaalaistautiin nousi julkisuuteen vuodenvaihteen jälkeen hänen annettuaan haastattelun Ylelle. Tauti oli erittäin raju. Potilas päätyi hoitoon KYSiin ja joutui hengityskoneeseen.
Vesileppiksessä olisi toimittu viisaasti tuomalla asia julkisuuteen välittömästi.
Uutisesta kävi ilmi, että tartunta oli tapahtunut lokakuussa. Nainen oli käynyt tuolloin viikon sisällä Pieksämäen uimahallissa ja Leppävirralla Vesileppiksen kylpylässä. Molemmissa paikoissa ilmeni kohonneita bakteeripitoisuuksia. Vesileppiksen osalta tilanne ei ollut hälyttävä. Pieksämäen bakteerimäärät olivat kolminkertaiset verrattuna Leppävirran näytteisiin. Vesileppiksessä bakteeri saatiin pian kuriin ja kylpylässä voi Vesileppis-liikuntapalveluiden toimitusjohtajan Esa Salmiheimon mukaan uida täysin turvallisesti.
Joka tapauksessa raja-arvot ylittyivät. Terveysvalvonta suhtautui asiaan sen edellyttämällä vakavuudella yhtä tärkeää osa-aluetta lukuunottamatta. Tiedottaminen unohtui täysin. Olisiko tapauksesta tietoa julkisuudessa vieläkään, jos sairastunut pieksämäkeläisnainen ei olisi antanut Ylelle tästä aiheesta haastattelua?
Tilanne näyttäisi olevan ohi, mutta kun asiasta tulee tietoa julkisuuteen jälkikäteen, herää keskustelu ja epäilykset. Legionellabakteerista sairastuneen kanssa samoihin aikoihin Vesileppiksessä ja Pieksämäen uimahallissa olleet riskiryhmiin kuuluvat ovat ymmärrettävästi närkästyneitä. Keski-Savon ympäristötoimen olisi pitänyt tiedottaa heti, kun bakteerin raja-arvojen todettiin ylittyneen. Vesileppiksessä olisi toimittu viisaasti tuomalla asia julkisuuteen välittömästi. Sillä tavalla vältytään turhilta puheilta jälkikäteen ja vaikutelmalta ongelmien lakaisemisesta maton alle. Vaikka sellaisesta ei kyse olekaan, saadaan sellainen kuva syntymään juuri siksi, kun ajantasainen tiedottaminen jäi hoitamatta.