Vuosi vaihtui ikävissä tunnelmissa. Viitostien onnettomuus Oravikoskella kosketti joulun jälkeisellä viikolla. Asun itse Kotalahdessa Tiiholanmäen kylällä, joka on entinen Niiralan kylä.
Viitostie kulkee kylämme halki.
Joka kerta, kun lähden asioimaan kotoa – lähdenpä kävelemään koiran kanssa, lastenrattaiden kanssa, pyöräillen tai autolla – niin pelkään.
Muutin takaisin kotikylällemme perheeni kanssa melkein parikymmentä vuotta sitten. Muistin rauhallisen kylän, tunsi tulevan kotiinsa.
Aika oli kuitenkin muuttanut liikenteen määrää.
Melu pihalle on niin kova, ettei vierellä puhujan ääntä meinaa kuulla, ikkunat auki ei voi nukkua helteelläkään.
Viitostielle lähtö on hidasta, kun autoletkat ajaa kumpaankin suuntaan. Onneksi lapset ovat muuttaneet jo pois. Ei tarvitse pelätä, että miten he selviävät koulubussiin tien yli juosten tai leikkimään naapuriin vilkasliikenteisen tien toiselle puolelle.
Kesällä nopeusrajoitus on tällä tieosuudella sata kilometriä tunnissa. Olen pyytänyt Pohjois-Savon ELY-keskukselta aikoinaan nopeuden pudottamista 80 kilometriin tunnissa, koska tie halkaisee kylän, mutta tuloksetta.
Turvallisuus ei painanut tässä asiassa vaan autot. Kylältä lähtee yli kymmenen sivutietä taloihin. Tieosuudella on silta, kaarteita ja notkoja. Olen huomannut, että paikalliset tietävät nuo asiat, mutta kauempaa tulleet hienot autot boksit katolla kaahailevat ja ohittelevat miten sattuvat nopeuksista piittaamatta.
Ohitukset tapahtuvat jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden kohdallakin.
Olen jättänyt pyöräilyn ja kävelyn minimiin Viitostien varressa. Se on ikävää, koska tiedän, ettei täällä juuri muuta urheilua ole tarjolla, kun kevyen liikenteen väylät puuttuvat.
Odotin Viitostien parannusta. Nykyinen jäisi kylätieksi ja iso tie kulkisi vierellä. Tulossa olisi meluvalli Takalammen kohdalle, jonka rannalla asun.
Turvallisuus lisääntyisi ja kenties melukin vähentyisi.
En tiedä mikä tässä nykyisessä tiessä saa öisin ajavista rekoista niin kovaa melua aikaan.
Autolla ajaessa kotiin juuri pohjoiseen suunnalta joudun kääntymään vasemmalle, varomaan niin takaa tulevaa letkaa kuin edestä tulevia. Tilanne on sama kuin Oravikosken onnettomuudessa ja se tunne on joka kerta sama: huomaavatko takaa tulevat, että joudun pysähtymään, ehdinkö alta pois.
Rekat puskevat perässä kiinni, turvaväleistä ei ole tietoakaan. Ohitukset ovat samoin pelottavia.
Lasken sekunteja, että ehtiikö vastaantuleva kaistalleen vai törmätäänkö.
Toivoisin, että näitä liikenneonnettomuuksia ei sattuisi enää lisää.
Asiat on saatava rullaamaan ja kansanedustajat – kaikki päättäjät – tämän asian taakse ja viemään viestiä, jotta rahoitus saadaan ja Viitostie turvalliseksi liikkua ja kylien asukkaille asua täällä haja-asutusalueillakin.
Hyvää ja turvallista uutta vuotta kaikille!
Kirjoittaja on kunnanvaltuutettu (kd.)