Jouluviikko valkenee tänä vuonna koko maassa valkoisena. Lumileikkien lisäksi saavat lapsiperheet toisenlaisen lahjan aatonaattona: joulukuun lapsilisä maksetaan tänä vuonna tuplana.
Suomen hallitus haluaa näin tukea perheiden arkea kohonneiden ruoka- ja sähkölaskujen nakertaessa lompakon ostovoimaa. Monen perheen viesti valtiovarainministeri Annika Saarikon (kesk.) esitykseen on ollut kiitollinen. Nyt on mahdollisuus ostaa lämpimämpi toppatakki tai kaivatut harrastusvälineet.
On tätä esitystä vastustettukin. Osa kritisoi, että tuplatuki on turha varakkaammille perheille.
On totta, että sen tarpeellisuus koetaan eri tavalla. Olen kuitenkin eri mieltä kritisoijien kanssa päätöksen turhuudesta. Lapsilisä on etuus, jolla on rahaa isompi merkitys. Minulle se kertoo, että jokainen lapsi on tälle maalle yhtä arvokas. En pidä perusteltuna lähteä arvottamaan perheitä keskenään.
Tasa-arvo ei aina tarkoita kaikkien yhtäläistä tukemista, mutta lapsilisän universaalius on minusta oikein. Ikääntyvässä maassa lapsiperheiden pärjääminen on kaikkien suomalaisten tulevaisuuteen vaikuttava asia. Lapsilisä ei myöskään ole sidottu indeksiin eli se ei automaattisesti kohoa elinkustannusten noustessa. Tämä kertaluonteinen vuoden 13. lapsilisä paikkaa siis osaltaan etuuden arvoa kohonneiden kustannusten maailmassa.
Lapset ja nuoret näkyvät myös Leppävirran kunnan talousarviossa vuoden vaihteen jälkeen uudella tavalla. Kun sotepalveluiden järjestäminen siirtyy hyvinvointialueelle, jää kunnan suurimmaksi budjettilohkoksi koulutoimi eli palvelumme varhaiskasvatuksesta paikalliseen lukioon.
Tavoitteena on saada Leppävirrasta vuonna 2023 Pohjois-Savon ensimmäinen Unicefin lapsiystävällinen kunta -mallin kunta. Sillä on väliä, miten tunnistamme myös ilman äänioikeutta olevien oikeudet ja vaikuttamisen mahdollisuudet.
Jouluviikon Soisalon Seutua lukenee myös moni entinen lapsi ja ex-leppävirtalainen. Saavutte lapsuuden kotiin joulun viettoon ja tartutte paikallislehteen tarkastellen, mitä entiseen kotipitäjään kuuluu. Haluan haastaa teidät pohtimaan, miltä vanha kotiseutu nyt kuulostaa. Ehkä mukana on kumppani, joka katsoo kuntaamme vielä erilaisesta tulokulmasta. Missä olemme hyviä ja minkä pitäisi olla toisin, että tänne voisi palata?
Paluumuuton korkeakouluopintojen jälkeen tehneenä arvostan itse liikuntaharrastamisen monipuolisia mahdollisuuksia, laajaa työssäkäyntialuetta Kuopion ja Varkauden seuduilla ja kuntamme hiilineutraaliutta. Luonto on lähellä ja lemmikeille on tilaa temmeltää taajamien takapihoilla tai maaseudun peltoaukeilla.
Mutta kehitettävääkin on: tarvitaan uudistuvaa vuokra-asumista, valokuitua ja uusi terveysasema hyvä lähihoiva takaamaan. Työpaikkoja tai uusia yrittäjiä tuskin on missään kunnassa liikaa. Näillä ajatuksilla leppoisaa joulun aikaa ja onnellista uutta vuotta!
Kirjoittaja on keskustan valtuustoryhmän puheenjohtaja ja Leppävirran kunnanhallituksen varapuheenjohtaja.