Hoosianna! Viime sunnuntain myötä alkoi uusi kirkkovuosi riemullisissa tunnelmissa kirkkoväen kanssa. Joulun odotus ja ahkera joulukalentereiden availu on alkanut. Joka päivä uudesta luukusta paljastuva asia vie meidät lähemmäksi joulun juhlaa, viimeisiä luukkuja kohden mennessä tunnelma tiivistyy. Adventtiaika on jännittävää aikaa.
Ensimmäisenä adventtina muistellaan Jeesuksen ratsastamista Jerusalemiin ja sitä, kuinka hänestä odotettiin maahan hallitsijaa, joka karkottaisi valloittajavallan. Maata hallitsi Rooman keisari ja se tarkoitti monenlaista ikävyyttä ja hankaluutta. Keisarille maksettiin verot ja hän määräsi, miten asioista piti ajatella ja mihin piti uskoa. Juutalaiset lukivat ahkerasti Toorasta (juutalaisten Raamatusta), Sakarjaan kirjan ennustusta kuninkaasta, joka tekisi heistä vapaita. Tämän kuninkaan odotus tuntui ilmapiirissä, se oli juutalaisten yhteinen salaisuus.
Jumalallakin oli oma salaisuutensa: Hän aikoi antaa Kuninkaan, mutta toisenlaisen kuin ihmiset odottivat. Sakarjaan kirjan ennustuksen mukaan kuningas, joka ratsastaa aasilla ”julistaa kansoille rauhaa.” Siksi erityisesti ensimmäisenä adventtina Jeesusta kutsutaan Rauhan Ruhtinaaksi.
Rauhan kaipuu on ihmisten ikiaikainen kaipuu ja rukous. Jumala tuli ihmisten rauhattomaan maailmaan. Seimen Lapsi, Jeesus tuo tullessaan sovituksen ja rauhan ihmisten ja Jumalan välille. Hän kutsuu meitä sopimaan erimielisyydet, pysähtymään toisen ihmisen edessä ja ymmärtämään häntä, Jeesus kutsuu auttamaan heikompia ja korjaamaan marginaaliin syöstyn ihmisen tai vähemmistön tilannetta. Rauha on selkeästi jotain, mitä Jumala erityisesti haluaa luoduilleen. Siksi rukous rauhan puolesta on aina ajankohtainen. Rauha ihmisten ja kansojen välillä on aina Jumalan tahto ja historia osoittaa, että rauhan rakentaminen ei koskaan ole ollut turhaa.
Rukous rauhan puolesta on aina ajankohtainen.
Taivaallinen rauha on kokonaisvaltaista ja perustuu puhtaalle omalletunnolle: se on ennen kaikkea rauhaa ihmisen sisimmässä, sielussa ja sydämessä, se tyynnyttää levottoman mielen. Tästä syystä tarvitsemme yhteyttä Jumalaan ja toinen toisiimme. Adventtina on hyvä pysähtyä ja kysyä itseltä: mitä minun rauhaani kuuluu, onko minulla sydämen rauha?
Autuas kansa, kaupunki, kun Jeesus saapuu Herraksi.
On siellä rauha, rakkaus ja uusi toivo, uskallus.
Hän tullessansa armon tuo ja avun neuvoillansa suo.
Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen. (Virsi 2:3)
Iloista adventin aikaa!
Kirjoittaja on Leppävirran seurakunnan rovasti, kappalainen ja diakoniapappi.