Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Voimaksi viikolle | Tuomiosunnuntai – kirkkovuoden viimeinen sunnuntai

Kristinusko on uskonto, jonka aikakäsitys on lineaarinen. Se tarkoittaa, että kaikella on alku ja loppu. Ihmisen elämällä on alku ja loppu, maailmalla on alku ja loppu. Jopa Kristuksesta sanotaan, että hän on alfa ja omega – kreikkalaisen aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain. Kaiken alku ja kaiken loppu. Kuitenkin tämän aikakäsityksen sisään on rakennettu syklinen aikakäsitys, kirkkovuosi. Se toki alkaa ja loppuu myös, mutta alkaa aina uudelleen alusta. Se johdattaa meitä vuosi vuodelta läpi Jeesuksen elämän. Jeesus syntyy keskellemme aina uudelleen, hän kuolee ja nousee kuolleista. Ja vielä senkin sisällä me vietämme joka sunnuntai Jeesuksen ylösnousemuksen juhlaa. Ajalla on alku ja loppu – mutta kuitenkin se tuo eteemme asioita, tapahtumia ja kertomuksia yhä uudelleen.

Tuon syklisen ajan päätepiste on tällä viikolla tuomiosunnuntaina, jona Jeesus asettaa eteemme peilin ja kysyy, rakastimmeko? Välitimmekö? Olivatko sanamme vain tekopyhää hurskastelua vai ryhdyimmekö toimeen? Huomasimmeko heikot ja sorretut keskellämme? Osoitimmeko sydämen lempeyttä ja hyväntahtoisuutta vai olimmeko kovia, tuomitsevia ja aina oikeassa? Kun ajattelen omaa elämääni, en voi muuta kuin myöntää: en ole tehnyt kaikkea sitä, mitä minun olisi pitänyt. Moni asia on jäänyt hyvää tarkoittavaksi sanaksi. En ole rakastanut, välittänyt, tukenut ja rohkaissut. En taistellut pahaa vastaan kaikin tavoin. Olisi helppo ajatella, että tuomiosunnuntai on tuomion ja vihan päivä, pimeyden, pelon ja totuuden päivä. Kirkkovuoden synkkä loppu.

Tämä on se sunnuntai, jolloin Jumala näyttää ottavan todesta ihmisen elämän.

Mutta asiaa voi tarkastella myös toisesta näkökulmasta. Tämä on se sunnuntai, jolloin Jumala näyttää ottavan todesta ihmisen elämän, sen hädän ja tuskan. Tänään oikeudeton saa oikeutta. Tänään viimeiset tulevat ensimmäisiksi. Tänään Jumala lupaa, että vankilassa viruvat, köyhät, nälkäiset ja janoiset saavat tulevaisuuden. Heidän tuskansa ja itkunsa kuullaan kerran. Paha ei jää palkitsematta. Oikeus toteutuu ja oikeudenmukaisuus perii maan.

Tämä on suuren ilon ja helpotuksen päivä. Jumala puuttuu sittenkin tämän maailman menoon. Siksi valo ei ala sarastaa vasta adventin alkaessa. Se loistaa jo tänään kirkkaana ja kuultavana. Tuon valon tieltä pimeyden on väistyttävä. Kohta ovi avataan raolleen ja sisään alkaa tulvia joulun valoa. Ensin hämärässä ja vähitellen, viikko viikolta voimistuen.

Kirjoittaja on Vehmersalmen pappi.