Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Teemu Palkeinen Ryhtiä koululaisiin: verovaroin tuotettu ruoka saa luvan kelvata

Suomi on hyvinvointivaltio, opetetaan jo alakoululaisille, jotka eivät edes osaa selittää käsitteitä hyvinvointi tai valtio. Jos osaisivat, he eivät kääntäisi selkäänsä hyvinvointivaltion merkittävälle kädenojennukselle, kouluruualle.

Huolestuttavan moni oppivelvollisuuttaan suorittava jättää kouluruokailun väliin ja on loppupäivän joko nälissään tai karkaa luvatta kauppaan paistopisteen äärelle. Jotkut saattavat käydä ravintolassakin syömässä – eikä siinä sinänsä mitään, minähän olen tunnetusti ravintoloiden ystävä. Niissä vain ehtisi käydä myös koulupäivän jälkeen. Samalla herää kysymys, millä rahoilla koululaiset syövät.

Kouluruoka ei ole Michelin-tähtien arvoista ruokaa, mutta se on ravitsevaa ja terveellistä.

Joissain perheissä kouluruoka saattaa olla jopa päivän ainoa ateria.

Siksi onkin käsittämätöntä, kuinka osa nuorista pitää itseään muita parempina. On ainakin hyvien käytöstapojen mukaista osoittaa kunnioitustaan aterialle sekä sen valmistajille. Keittäjät tekevät äärimmäisen tärkeää työtä. Vähintä mitä oppilaat voisivat tehdä, olisi käydä edes näyttäytymässä ruokalassa. Opettajathan jopa maksavat kouluruuasta, eli ei se nyt ihan luokatonta voi olla?

Koska vihaan tekopyhyyttä, myönnän etten aina syönyt kouluruokaa.

En kokenut tehneeni mitään väärää, vaan ajattelin Suomen olevan vapaa maa.

No niinhän asia on, mutta unohdin vapauden tuovan vastuuta. Olisin omalla panoksellani voinut vähentää ruokahävikkiä ja tuoda näin vastinetta veroeuroille. Varsinkin nykyisillä sähkön ja polttoaineiden hinnoilla on suorastaan veronmaksajien päälle sylkemistä jättää kouluruoka syömättä – ja aika kallis maa tämä aina on ollut.

Pyydänkin julkisesti anteeksi jokaiselta leppävirtalaiselta veronmaksajalta sekä keittäjältä törkeää käytöstäni.

En ollut nuori ja tyhmä, olin tyhmä ja itsekäs. Vissi ero.

Miten nuoret sitten innostuisivat kouluruuasta? Yksiselitteistä vastausta on mahdotonta antaa, mutta näkisin tämänkin lähtevän kotoa. Aika harva Leppävirralla opintietään kulkeva käy palkkatöissä, joten heidän on saatava lounasrahansa kotoa. Kehotankin jokaista huoltajaa kysymään viikkorahan antamisen yhteydessä, syökö nuori kouluruokaa.

Jos ei syö, voisi rahat jättää maksamatta, kun ne eivät kauaa kestä kuitenkaan. Ehkä silloin alkaisi kouluruokakin maistua, kun paistopisteen tuotteisiin ei olisi varaa.

Kouluruoka on niin hieno keksintö, että se ansaitsee kunnianpalautuksen. Tämä tavoite vaatii toimia meiltä kaikilta. Esimerkiksi isovanhemmat voisivat muistella aikoja, jolloin koululaisten täytyi tuoda juureksia keittiöön, jotta resurssit riittäisivät. Tarvitsemme joukolla herätyksen siitä, kuinka hyvin asiat Suomessa ovat.

Ei voi olla niin, että osa porukasta kokee olevansa muita parempia, minkä vuoksi heidän ei tarvitse yhteisistä arvoista välittää.

Vielä on mahdollista katkaista kierre ja tehdä päätös: haluammeko kasvattaa itsekkään vai rehellisen sukupolven? Toivottavasti vastaus olisi jälkimmäinen.