Viikonloppuaamu, ja ulkona tuulee ja sataa kylmästi. Pitäisikö nousta ankeaan ja kylmään syysaamuun ollenkaan vai käpertyisikö peiton alle jatkamaan unia.
Sitten muistuu mieleen kuusikymmenluvun lapsuuden aamut kotona, jolloin herättiin aamulla hellasta kuuluvaan palamisen ääniin ja suloiseen lämpöön, joka tuli keittiöstä.
Äiti laittoi tulet hellaan ensitöikseen herättyään uuteen aamuun ja laittoi kahvipannun liedelle.
Olipa mukava tassutella lämpimään keittiöön valmistautumaan koulupäivään tai sitten viikonloppuisin omiin pikkupojille kuuluviin hommiin, kuten mäenlaskuun tai muihin rapsakan pakkaspäivän puuhiin.
Ulkoa palattua nenänpää punaisena ja sormet lapasten sisällä kylmänä suunta oli hellan eteen lämmittelemään.
Edellä kuvatusta on kulunut yli viisikymmentä vuotta ja lapsuuden perinteet jatkuvat lämmityksessä, toki vain viikonloppuisin, arkiaamuna meno on sen verran vauhdikasta että hella saa olla rauhassa odottelemassa viikonloppua.
Mikä sen mukavampaa kuin laittaa kahvi tippumaan ja hellaan tulet ja avata päivän digilehti ja nautiskella olostaan.
Päivän lähdettyä käyntiin on vuorossa leivinuunin lämmitys, jolla lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla: lämpöä taloon ja porsaanniska hautuu ja murenee omia aikojaan ilman lisäkuluja.
Unohtaa ei toki sovi hernekeittoa yön yli haudutettuna, nam.
Puulämmityksessä syntyvä lämpö on jotensakin pehmeämpää kuin sähköllä tai muulla lämmitysmuodolla syntyvä lämpö, ja samalla kun tulisijassa palaa puut, niin palamiseen tarvittava ilma otetaan osittain huoneilmasta, jolloin ilma vaihtuu vieden mahdollisen kosteuden mennessään.
Nykyisillä energian hinnoilla puulämmitys kannattaa vaikka ostopuilla, jos asunnossa on varaava tulisija, esimerkiksi leivinuuni.
Tältä kannalta oudoksun suuresti puunpolttoon liitettyjä uhkakuvia ja suoranaista syyllistämistä puulämmittäjiä kohtaan.
Esimerkkinä Apu-lehden artikkeli jossa todetaan, että puulämmitys tappaa 200 suomalaista ja sairastuttaa satojatuhansia joka vuosi.
Voihan olla, että uusavuttomat ituhipsterit Puu-Käpylässä taitamattomuuttaan nuukailevat puunpoltossa pitämällä kitutulia uunissa ja sitten ihmettelevät piipusta tupruavaa savua.
Maaseudulla on lämmitetty satoja vuosia puulla, eikä päästöihin ole kuoltu.
Brysselin suunnasta leijuu Leppävirralle asti uhkakuvia puulämmityksen rajoittamisesta.
Suattais kylymä kopistella jos tulisijat torottaisi kylmillään talvipakkasella ja tuulimyllyjen huurteiset lavat roikkuisi liikkumatta ja pitäisi lämmittää nykyisillä sähkön hinnoilla huushollia.
Kaikki eivät halua kuitenkaan muuttaa asutuskeskuksiin samaan läjään asumaan, vaikka nykyhallituksen askelmerkeistä on tällaista tahtotilaa aistittavissa.
Puulämmitys kunniaan, kolme kertaa tulee lämmin samasta puusta: ensin tehdessä, sitten sisään kantaessa ja lopuksi lämmitettynä.
Kirjoittaja on perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtaja.