Julkisuutta ovat tänä vuonna dominoineet Ukrainan ja inflaation lisäksi hoitajien palkat. Jakolinjat ovat syvät. Hoitajien äänekkäimpien puolustajien mielestä hoitajille tulisi löytyä pohjaton kassa, tärkeää työtä kun tekevät. Palkkavaatimuksiin nuivasti suhtautuvat väläyttivät ratkaisuksi ulkomaalaista työvoimaa, jos suomalaisia ei kerran työnteko kiinnosta. Mutta miksi puhumme vain hoitajista? Ok, korona on tehnyt heidän työoloistaan haastavat. Mutta eikö se koske montaa muutakin ammattia, kuten esimerkiksi ravintola-alaa?
Ravintola-alalle koronavirus on ollut valtaisa haaste. Monessa paikkaa puskurit katosivat ja osaavat työntekijät ovat vaihtaneet esimerkiksi kaupan alalle. Epävarmuutta eivät yhtään helpota pilviin nousseet kustannukset. En ihmettelisi, jos osana energiatalkoita ravintoloiden aukioloja taas rajoitettaisiin, kun on se koronakin vielä. Kovin montaa iskua ala ei enää kestä. Miksei Twitterissä ”trendaa” – anteeksi anglismi – #BaariMikonTiliPäivä? Ja kyllä, tiedän julkisen ja yksityisen sektorin olevan eri asiat. Olisi itse asiassa aika huolestuttavaa, jos en tietäisi.
Baareihin liittyy valtavia ennakkoluuloja.
Baareihin liittyy valtavia ennakkoluuloja. Itsekin olen niitä saanut kuulla, koska käyn useita kertoja viikossa anniskeluravintolassa. Mikä siinä on väärin? Minusta baari on samanlainen kohtaamispaikka kuin bingo tai nuorisotila. Erittäin harvoin itse asiassa edes juon yhtä lonkeroa enempää, koska haluan säilyttää toimintakykyni. Jotkut tekevät toisin, ja siitä vaan, jos velvollisuudet kuitenkin hoidetaan.
Kun odottelin myyttistä täysi-ikäisyyttä, en oikeastaan edes miettinyt pääseväni anniskeluravintoloihin. Ne kuulostivat pelottavilta paikoilta, joissa saa varmasti turpaansa. Mitä vielä! Asiakkaat ovat täysin normaaleja ihmisiä, joista monesta on tullut tuttuja ja osasta jopa ystäviä. Uuno Turhapuro sanoi hyvin, että kaverit ovat elämässä tärkeintä. Ilman anniskeluravintoloita olisi moni kaveri jäänyt saamatta – ja moni suomalainen syntymättä.
Omissa silmissäni baari- ja yleisestikin ravintolatyöntekijät ovat koronan unohdettuja sankareita. He ovat tehneet työnsä, vaikka valtiovalta on asettanut haasteita. Ainoa hyvä, mitä korona on alalle tuonut, on edes jonkinasteinen ymmärrys alan työntekijöiden merkityksestä. Baarimikko on tarjoilija, portsari ja psykologi samassa paketissa. En osannut ajatella asiaa näin ennen kevättä 2020, nyt tiedän heidän merkityksensä. Se on valtaisa.
Eikä kyse ole pelkästään ravintola-alan arvostuksesta, vaan kaiken työn arvostuksesta. Pidän kummallisena, että arvostamme lähinnä niitä ammatteja, joista tiedämme paljon ja jotka ovat esillä. Miettikää, rakkaat lukijat, millainen maailma olisi ilman myyjiä, siivoojia tai teatterinäyttelijöitä. Kuulostaa varsin kivikautiselta. Onneksi meillä on mahdollisuus auttaa heitä työllistymään. Minä ainakin aion ilman sairastumista tälläkin viikolla antaa pari euroa kahvilasta tutulle kulmapubille. Järkevämpi kohde se on kuin vaikkapa pelikoneet.