Hankin sähköavusteisen polkupyörän jo viisi vuotta takaperin, kun niitä oli vielä tällä Savossa vain vähäisissä määrin saatavilla.
Nyttemmin sähköavusteiset polkupyörät ovat karistaneet boomeriviitan ympäriltään. Sähköavusteinen pyörä on saavuttanut kaikkien ikäluokkien suosion eikä ole vain huonokuntoisten vanhusten fillari. Voit päästä jopa nuorten miesten ohi ylämäessä. Sehän on omiaan kohottamaan meidän reippaasti yli keski-ikäisten itsetuntoa yllättävän paljon.
Lukuisat suomalaiset, ikään, sukupuoleen, arvoon tai ammattiin katsomatta ovat hankkineet pyörän, joka käyttää sähköapuria viidellä eri tasolla: asteikon yläpää on turbo ja alapää eco, joka luonnollisesti kuluttaa vähemmän akkua ja enemmän polkijaa.
Verottajakin on ilahduttanut uudella työsuhde-edulla: työnantaja voi tarjota pyörän palkan päälle tulevana etuna veloittamalla sen kustannukset työntekijän palkasta tai osana palkkaa olevana työsuhde-etuna.
Myös autojen romutuspalkkioon on kytketty sähköavusteisen hankintaetu. Kunpa vielä kirjaston pienkonevuokraamostakin saisi tuon pyörän, mikä toisi kokeilumahdollisuuden kaikkien ulottuville.
Monen mielestä sähköpyöräily on silkkaa laiskuutta. Eihän se olekaan hard core-kuntoilua, jos et itse halua sen olevan. Paikasta paikkaan se vie sinut kevyesti. Sähköpyörän satulassa olo on kuin ajaisi aina myötätuulessa. Ylämäessä tuntuu kuin kaksi ihmistä työntäisi pyörää hellästi mäkeä ulos hikipisaraakaan vuodattamatta. Kuitenkin sähköpyöräilyn ytimessä on hiki – tarkemmin sanottuna se puute, jos sattuu pitämään sekä meikkaamisesta että tukan laittamisesta. Hikeäkin saa, kunhan säätää vain avustuksen pienemmälle tai polkee riittävän kovaa tässä mäkien luvatussa kunnassamme. Sähköpyörä lakkaa avustamasta, kun vauhti kiihtyy yli 25 kilometriin tunnissa.
Sähköavusteen kanssa pyöräily tuntuu yhtä maailmaa mullistavalta kuin silmälasien saaminen. Kaikki on kuten ennen, mutta ”seuraavalla levelillä” sähköpyöräilessä tuntuu, kuin lentäisi.
On ihan kreisi tunne päästä raskas ylämäki huipulle saakka ilman, että on henkihieverissä. Jos haluaa huhkia, senkun on laittamatta avustinta päälle. Avustin todella auttaa tehokkaasti ja tuntuu kaikista eniten juuri mäkiajossa.
Aluksi kesti hieman hoksata, millä logiikalla pyörä toimii, mutta käytännössä hommaan pääsin sisään parissa päivässä.
Kansanterveydellisestä näkökulmasta ajatellen olisi huikeaa saada fillarin selkään sellaisetkin ihmiset, jotka eivät koe olevansa tarpeeksi ”hyvässä kunnossa” perinteiseen luomupyörällä ajamiseen. Sehän toisi turboa arkeen ja ecoa vanhoille päiville. Eikä biletystä tarvita. Povaan sähköpyörille loistavaa tulevaisuutta. Toivottavasti saamme asialle myös kunnallista tukea. Sähköpyörä kiinnostaa. Ihmiset kyselevät sähköpyörästä ja alkavat keskustella jopa liikennevaloissa tien ylitystä odotellessa.
Ps. Pyöräilen kyllä yleensä kypärä päässä. Liikennevakuutusta ei vaadita.
Kirjoittaja on Leppävirran kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja.