Raamatun mukaan Jumala on kaiken hyvän lähde ja alkuperä, joten meidän tulisi kiittää häntä kaikesta tästä. Hän myös johtaa meitä kohti täydellistä hyvää tässä syntisessä maailmassa, erityisesti Jeesuksen sovitustyön kautta, joten meidän tulisi myös kiittää häntä juuri Jeesuksen kautta.
Kiitollisuuden tunne syntyy ilmeisesti siitä, että tiedämme, että jokin on hyvää ja että olemme saaneet sen joltakulta. Tästä seuraa sitten luonnollisesti kiitos.
Suhteessamme Jumalaan olemme siis käytännössä ilmeisesti aina tilanteessa, jossa olemme jollakin tavalla kiitollisuuden velkaa. Syntisyytemme vuoksi emme kuitenkaan aina tunne näin, ymmärrä näin tai ehkä haluakaan ymmärtää näin? Lisäksi tämä edellyttää meiltä uskoa.
Mutta Jumala kuitenkin vetää jokaista aina puoleensa, uskon kautta näkemään tämän luomakunnan ja sovinnon kauneuden, ja myös kiittämään häntä siitä, kuten kuuluu. On hyvä yrittää pyrkiä tähän myös omilla ponnisteluilla, mutta me pystymme tähän kuitenkin hyvin rajallisesti. Jeesuksen sovitustyön kautta olemme kuitenkin vapautettuja täydellisyyden tavoittelusta myös tässä suhteessa, koska Jumalan sovitustyö Jeesuksessa peittää kaikki meidän puutteemme. Olemme siis täydellisiä vasta kerran taivaassa, jolloin myös kiittämisemme on täydellistä. Raamatussa kerrotaan, että taivaassa on jopa ikuinen ylistys, joka on toinen kiittämisen muoto.
Tällä matkalla voimme myös kiittää ainakin muita ihmisiä, ja luomakunnassa jopa eläinten ja ihmisten välillä voi olla kiitollisuutta. On kuitenkin aina hyvä muistaa, että tämäkin kiitollisuus on peräisin Jumalasta, joka on antanut meidät myös toisillemme. Näin kiitollisuutemme voi sitten löytää oikean asenteen.
Kiitollisuus tuo myös kaikenlaista hyvää meille ja kanssaihmisillemme, kuten nykyään osuvasti tunnustetaan muun muassa positiivisen psykologian piirissä. Tässäkin meidän on kuitenkin aina muistettava, kuka on tämän hyvän lähde, jotta kiitollisuudestamme ei tule mitään liian kapea-alaista oppia.
Voimme myös kiittää Jumalaa esimerkiksi siitä, kuka hän on. Raamatun mukaan hän on itse rakkaus, ja hän jopa antoi itsensä meille Jeesuksen sovitustyön kautta sovittaakseen syntimme. Jeesuksen kautta me myös tunnemme parhaiten tämän hänen rakkautensa ja kaiken hänen hyvyytensä ja totuutensa tässä ajassa. Raamatun mukaan Jeesus siis ilmoitti meille Jumalan. Hänen kauttaan me myös tiedämme parhaiten, miten Jumalasta pois kääntyminen voi pahimmassa tapauksessa jopa johtaa siihen, että menetämme Jumalan hyvyyden kokonaan. Mutta jos olemme uskon kautta pysyneet hänen hyvyydessään, uskossa Jeesukseen, pääsemme jonain päivänä myös taivaaseen, jossa saamme jopa nähdä Jumalan kasvoista kasvoihin ja tuntea hänet täydellisesti, niin kuin meidätkin täydellisesti tunnetaan.
Näin kiitollisuutemme löytää siis lopullisen päämääränsä ja täyttymyksensä. Tämä kiitollisuus voi nyt kantaa meitä myös vaikeiden elämäntilanteiden läpi, ja voimme paremmin ymmärtää niiden alkuperää. Aina emme kuitenkaan voi täysin ymmärtää olosuhteitamme, ja joskus, esimerkiksi elämän kolhujen ja katastrofien vuoksi, emme voi lainkaan kiittää. Tästä löytyy esimerkkejä myös Raamatusta.
Mutta onneksi, kuten Raamattu Jeesuksen sovitustyön kautta lupaa, voimme kuitenkin aina luottaa – vähättelemättä kärsimyksen todellisuutta - siihen, että hyvän ja laupiaan Jumalan tahto on aina vain hyvä meitä kaikkia luotuja kohtaan, ja tämän sovitustyön kautta hän on myös lopullisesti voittanut pahan, joka kerran myös lopullisesti hävitetään.
Ole siis siunattu, rakas ystävä, missä ikinä liikutkin. Ja muista – hänen hyvyytensä ympäröi sinua.
Kirjoittaja on Leppävirran seurakunnan seurakuntapastori.