Hei, miten kesä meni? Ihan kivasti! Valehtelin. Ei kyllä mennyt. Kituessa se meni.
Vaikka muuta vaivaa on ennenkin ollut, selkä on aina kestänyt kumartelun, kuokkimisen ja lapiohommat.
Tänä kesänä ei kestänyt.
Puutarha muuttui viidakoksi ja villieläinten suojelualueeksi, kun selkä kieltäytyi kitkemisestä ja kaivamisesta.
Koronavuosien etätyö sohvannurkassa on vissiin liestänyt selkälihakset olemattomiin.
Valitettavasti selkäranka on sen verran keskeisellä kohtaa ihmistä, että sen tuntee kaikessa olemisessaan.
Ja kun hermoja kiristää, pienestä vammasta kehkeytyy äkkiä kokovartalovaiva.
Selkärankaa tarvitaan, paitsi poliittisessa päätöksenteossa, myös istumiseen, seisomiseen ja kävelemiseen, kaikkeen päivittäiseen elämään.
Kipu ei ihmeemmin muuten ihmistä jalosta, mutta kärsivällisyyttä ja hillittyä käytöstä se edistää.
Hyppiminen, tanssiminen ja kiipeily eivät nyt käy päinsä, ei myöskään kaukomatkailu.
Mutta kun ei pääse kauas, oppii katsomaan lähelle.
Meillä on tässä alle tunnin matkan sisällä koko joukko mukavia lounaspaikkoja, persoonallisia kahviloita ja hyviä museoita sekä helppokulkuisia luontokohteita.
Erityisen ilahduttavia kokemuksia tänä kesänä ovat olleet nuorten yrittäjien pitämät kesäkahvilat ja esteettömiksi rakennetut luontopolut.
Onneksi meillä on myös erinomainen kirjasto. Uutuudet saa nopeasti – kaupunkilaiset kaverit kadehtivat meitä siitä.
Jos joutuukin ottamaan fyysisesti rauhallisemmin, mieli on vapaa matkaamaan maailmassa ja ajassa. Jostain syystä historialliset romaanit hillitsevät parhaiten selkäsärkyä.
Älkää vaan kysykö, miksi, mutta näin on.
Selkäkivun kanssa ei todellakaan tarvitse olla yksin.
Varsin moni juttukaveri kesän mittaan on osoittautunut kohtalotoveriksi.
Tämä pitää yhtä tilastojen kanssa: selkäkivuista kärsii jossain vaiheessa elämäänsä noin 80 prosenttia suomalaisista.
Jokaisella on oma tarinansa, ja onneksi useimmat ovat lohdullisia.
Ketä auttoi leikkaus ja lääkitys, ketä jooga tai vesijumppa. Joku löysi avun osteopaatilta, toinen suosittelee energiahoitoja, hermoratahierontaa ja akupunktiota.
Kokeilen ihan kaikkea, mikä vaan auttaa, kiitos.
Mutta ennen muita keinoja kokeilen liikuntaa. En ole koskaan erityisemmin pitänyt mistään turhasta vaivannäöstä, mieluummin luen viltin alla kirjoja ja syön suklaata.
Järki sanoo kuitenkin, että parasta hoitoa on lääke ja liikunta.
Kokemusasiantuntijana suosittelen sitä myös vaivojen ennaltaehkäisyksi kaikille: pidä hyvä huoli tukilihasten kunnosta!
Mutta kiitos kysymästä! Miten sinun kesäsi meni? Toivottavasti vauhdikkaasti ja iloisesti!
Kirjoittaja on leppävirtalainen kunnanvaltuutettu (vas.)