Verorahalla pyörivät lakisääteiset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat lohkaisseet kuntien vuotuisista budjeteista karkeasti kaksi kolmasosaa. Kun ensi vuoden talousarvioiden laatiminen alkaa, on tilanne kokonaan uusi. Tämä osuus on budjeteista nyt pois, kun sote-palvelut siirtyvät uusille hyvinvointialueille. Leppävirralla kunnanhallitus on käsitellyt menokehyksen. Pallo siirtyy nyt hallintokunnille. Menoja on huomattavasti aiempaa vähemmän, mutta niin on myös tuloja. Sillä vanhalla kolmanneksella on järjestettävä paikalliset palvelut, investoitava ja kehitettävä.
Uuden tilanteen edessä Leppävirta on hyvissä lähtöasemissa. Sukanvarressa ei tosin hirmuisesti ole otettavaa, mutta toisaalta taseessa ei ole kattamatonta alijäämää ja velkataakka muihin kuntiin verrattuna maltillinen.
Leppävirta on hyvissä lähtöasemissa.
Tässä tilanteessa on kuitenkin hankala hahmottaa, mihin suuntaan talous ja palveluiden järjestäminen alkavat kehittyä. Kokemusta vastaavasta ei ole. Lisäksi viime vuosina on eteen tullut sellaisia muuttuvia tekijöitä, joita on ollut mahdoton ennakoida saati niihin paikallisesti vaikuttaa. Tosin koronapandemian vaikutukset kuntataloudelle olivat suotuisat vastoin ennakko-odotuksia, kun valtio ojensi kunnille auttavan kätensä. Sapelinkalistelu Ukrainassa johti Venäjän raakaan hyökkäykseen, ja sodan vaikutukset eri muodoissaan tuntuvat myös kunnissa.
Kaikkea ei siis pysty ennustamaan. Myös pitkään vatvotun sosiaali- ja terveyspalveluiden perinpohjaisen uudistuksen tuomat seuraukset ovat tässä vaiheessa vain arveltavissa, jos asiaa tarkastelee paikallisten palveluiden, veroeurojen sijoittamisen tai kuntien omistamien ja hyvinvointialueen vuokraamien kiinteistöjen näkökulmasta.
Tasapainossa oleva kuntatalous on perusta palveluiden sujuvuudelle ja välttämättömälle kehitystyölle. Uudessa tilanteessa on syytä tarkastella kunnan toimintaa uudelleen. Järkevää on tehostaa oikeissa paikoissa ja karsia rönsyjä ajallaan. Talouden perälaudan on pysyttävä tiukasti kiinni, jos kuntalaisten parasta ajatellaan.