Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Teemu Palkeinen | Urheiluseuroja odottavat haastavat ajat – haukkumalla ei tuloksia tule

Urheilu on ihanaa, lauloi jo Danny Olkkola. Ja niinhän se on. Saamme olla kiitollisia, että Leppävirralla toimii useita vahvoja seuroja.

Samalla herää huoli tulevaisuudesta, sillä monet seuratoimijat ovat iäkkäitä eikä uusia ole tulossa. Esimerkiksi kansallispeli pesäpallo nukkuu kuolonuntaan, vaikka lajilla on paikkakunnalla pitkät perinteet. Haluammeko maastohiihdon tai yleisurheilun kokevan saman kohtalon?

Okei, nyt todennäköisesti pelottelen, niin kovia urheilumiehiä ja -naisia täällä on. Mutta toisaalta Suomen mäkihyppykin romahti, vaikka vielä 2000-luvun puolivälissä joukkue kylpi kullassa. Kaikki oli laskettu liiaksi muutaman menestyjän varaan ja heidän lopetettuaan koko korttitalo romahti. Kun koko toiminta on kiinni pahimmillaan yhdestä henkilöstä, ei elinkaaresta voi ennustaa kovinkaan pitkää.

Tiukkoina taloudellisina aikoina on turha odottaa kunnalta suuria panostuksia urheiluun. Nykyiset paikat luonnollisesti pidetään huippukunnossa, siitä ei ole epäilystäkään. Sen sijaan varsin pientä joukkoa palvelevat liikuntapaikkainvestoinnit – kuten moposuora tai ampumahiihtorata – haudataan samaan arkistoon kuin Kaisa Variksen ja Martti Vainion puhtaana saavutetut mitalit.

Kiristyvä tilanne vaatii voimavaroja seuroilta, vaikka niitä ei välttämättä enää ole jäljellä. Seurojen kannattaisikin tehdä mahdollisimman paljon yhteistyötä keskenään, jotta arvokas liikunta- ja urheilutyön ketju säilyisi hengissä.

Yleisseurojen aika ei todellakaan ole ohi, katsokaa vaikka Tampereen Ilvestä. Ilman vahvaa ja laajaa pohjaansa Ilveksen jääkiekko- ja jalkapallotoiminta olisi mennyt nurin jo ajat sitten.

Yhteistyötä on toki jo jossain määrin tehtykin. Leppävirran Virin, LeKi-75:n ja SoUn yhteinen Sporttisakatemia on erinomainen osoitus, kuinka yleis- ja erikoisseurat voivat molemmat hyötyä.

Tällaista henkeä tarvitaan jatkossa yhä enemmän, ja uskon leppävirtalaisista seuratoimijoista sellaista myös löytyvän.

Eikä Leppävirta ole ainoa paikka, jossa näiden asioiden kanssa kipuillaan. Varkaudesta ja Pieksämäeltä saattaisi löytyä vetoapua esimerkiksi lentopalloon, onhan kyseisissä kaupungeissa pitkät perinteet. Ympäryskunnissa taasen katsotaan kateellisina Leppävirran hyviä harrastemahdollisuuksia ja -olosuhteita.

Tiukentuvina aikoina on hyvä hetki miettiä, millaista toimintaa seurat haluavat tarjota. Kannattaako joka viikko järjestää kilpailuja, jos bensa on liian kallista niin seuratoimijoille kuin kilpailijoillekin?

Olisiko sittenkin tärkeintä panostaa mahdollisimman laaja-alaiseen liikuntatyöhön kilpailemisen sijasta? Ja onko järkevää yrittää pärjätä väkisin omillaan, koska jokin asia ei joskus Paavo Lipposen valtakaudella miellyttänyt? Urheilu ja liikunta ovat niin tärkeitä asioita, että jos meillä ei niitä ole, ei ole kuntaakaan. On paha puhua näin kunnan suulla, mutta luulisin rahaakin irtoavan helpommin 500 kuin 50 ihmiselle. Rahan kieltä kuuntelee nimittäin jokainen.

On seuroista itsestään kiinni, miten vastataan huutoon. Jos olisin seuratoimija, pitäisin Facebookin, Twitterin ja oman suuni visusti kiinni, mikäli en kykenisi rakentavaan palautteeseen.