Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Antti Aho Sorsaveden retkeilymahdollisuudet jäävät syyttä pimentoon

Pari viikkoa sitten sattui eteen tilaisuus astua kajakkiin. Paikka oli Kotalahdessa Valkeaveden rannassa. Siitäpä matka alkoi vaihtelevassa kelissä kohti Koholahden laavua ja edelleen Kilpikoskelle.

Paikat olivat minulle ennennäkemättömät. Aiemmat Sorsavesi-kokemukseni ovat Paloselän ja Kovasselän puolelta, kulkuvälineinä muun muassa höyrylaiva ja Sulo Sutisen legendaarisen mallin mukaan veistetty tasaperävene, perinteisiä Sorsaveden kulkijoita molemmat.

Sorsaveden laineilla kellui aikoinaan Hackmanin uiva metsäkämppä Sorsahovi, joka olisi kokonaan oman muisteluksensa paikka, jos jollakin olisi muistoja ja kuvia. Maailmanympäripurjehtija Hjallis Harkimon enon Henry Hackmanin purjekatamaraani puolestaan oli melkoinen ihme 1960-luvun alussa. Se pääsi lehtiuutisiin jo tuoreeltaan.

Meinaa juttu eksyä sivuraiteelle, tai tässä tapauksessa väylälle. Kilpikoski on vaikuttavan näköinen paikka, ja Metsähallituksen ylläpitämä laavu tarjoaa retkeilijälle hienot lisäpuitteet.

Laavun tuntumassa oli kyltti, joka esitteli melontareitin Iisvedeltä Unnukalle. Se alkaa siis Suonenjoelta. Suonteenselältä reitti vie Paasveden kautta Kuivataipaleen museokanavalle, joka kunnostettiin vajaat 30 vuotta sitten. Aniharva tuntee paikan. Veneilijöiden tarvitsee tuskin sulutukseen jonotella. Se on harmi. Käsikäyttöinen kanava on jo sinänsä kokemisen arvoinen, ja maisemat reitillä sellaiset, jotka kestävät ihastelua monet kerrat.

Sorsavedellä laavut ja nuotiopaikat ovat myös Laajalahdessa ja Sortoniemessä. Sorsakoskella on pieni siirtymä Osmajärven puolelle, ja siinä kannattaa olla tarkkana, ettei käy kuten taannoin yhdelle retkueelle, joka siirsi veneensä erehdyksessä Välimereen ja joutui uudelleen siirtohommiin.

Osmajärvellä ei taukopaikkoja ole, vaan ensimmäinen löytyy Osmajoen Honkakoskelta ja seuraavat Varkauden puolelta, missä varsinkin Ruokojärvi kaipaisi kipeästi niittoa.

Navitas Kehitys Oy sai alkukesästä Mansikka ry:ltä rahoitusta, jonka avulla selvitetään reittipyöräverkosta ja kartoitetaan Sorsavesi-Kirvesniemi -melontareitin nykytilanne. Hankkeen kokonaiskustannukset ovat 24 000 euroa ja siihen myönnettiin tukea 18 000 euroa. Tavoitteena on saada aikaiseksi kehittämissuunnitelmat. Asia erikseen on se, milloin päästään toteutukseen ja missä muodossa.

Koronakurimuksesta on ollut muun muassa sellainen hyöty, että suomalaiset löysivät luonnon uudestaan. Lähiseutu tarjoaa monia retkeilykohteita, jotka ovat enemmän tai vähemmän pimennossa. Yksi sellainen on vesireitti Suonenjoelta Varkauteen, ja tästä melkoinen osuus on Leppävirran puolella.

Kilpikoskella melontareitin esittelykylttiä katsellessani mietin, missä olen vastaavan nähnyt. Varkauden päässä varmaankin. Googlettamalla en sellaista löytänyt, vaikka olen melkoinen peto kaivelemaan tietoa, jos sille päälle satun.

Toisin sanoen melontareitti ja sen taukopaikat pitää tietää etukäteen. Netistä ei apua ole, ainakaan kätevästi. Laavuista ja nuotiopaikoista on pidettävä huolta, mutta samalla reitti vaatii huomattavasti pontevampaa ja modernimpaa markkinointia. Nyt se jää syyttä suotta huomiotta.

Sama pätee Unnukan Kaitasaaren retkisatamaan, jota läheskään kaikki paikalliset eivät tiedä. Matkaveneilijät sen tietävät. Siisti ja suojainen satama ansaitsi näkyvyyttä Leppävirran matkailumarkkinoinnissa.

Mahdollisuudet ovat omissa käsissä. Miksei niitä hyödynnetä?