Mielipide | Muistoja 1960-luvulta

Pitäjillä ei ollut vielä kiertäviä seminologeja 1960-luvulla. Veimme tätini kanssa härillään olevan lehmän sonnille astutettavaksi Pirtille. Lehmälle laitettiin päihteet ja minä pääsin patukkamieheksi.

Tätini kuljetti narulla lehmää ja minä kuljin lehmän perässä patukka kädessä. Kävelimme lehmän kanssa ohi Välimäen paikan, Haapasen rannan, Luostarilan ja Kasalan ohi. Haapamäen risteyksessä käännyimme kärritielle ja Pirtille. Aikaisempina vuosikymmeninä kun ei ollut teitä, niin meidän väki olisi tehnyt matkan solaa pitkin Tihviäisen niitylle ja siitä eteenpäin kinttupolkuja pitkin ohi Tihviäisen järven. Lehmä tuli kantavaksi ja poiki komean lehmävasikan.

Karjan hoitaminen oli mukavaa. Samalla kotipihassa tulivat tutuksi monet muutkin maatalon työt. Kohokohtia oli teurastamoauton käynti. Sitä oli mukava seurata. Ja maidon tuottamisen näki läheltä ja pääsi lypsämään, luomaan lantaa ja juottamaan vasikoita. Maitotonkat täti vei maitolaiturille ja muitakin maidontuottajia käytti samaa laituria.

Maitoauto haki ne ja toi tyhjät tonkat tilalle. Kesällä oli lehmisavut ja lehmien ripsuminen. Savusaunan lämmittäminen ja veden kanto. Yksi varhainen säilyvä muistoni on, kun äiti tulee navetalta ja vilkutan tuvan ikkunasta. Voi sitä onnea, kun äiti huomaa minut. Vuonna 1964 tuli televisio ja poika meidän taloon. Tuli paljon tuliaisina karjalanpiirakoita ja täytekakkuja lapsisaunavierailta Kopolan tilalle. Lähikaupan vanhimman tyttären ylioppilasjuhlien jälkeen päätin, etten halua minulle laulettavan tulevaisuudessa ”sä kasvoit neito kaunoinen”, vaan toiveammattini on karjakon työ.

Maaseutupitäjässä en ole yksin muistojeni kanssa. Suvasvedestä saadut muikut ja rantakala ovat mitä parhainta kulttuuria tänä päivänä. Leppävirran väestö tulee meistä muualle paikkakunnille lähteneistä kaksinkertaiseksi pitkin vuotta. Useimmilla on joko omistusasunto tai vuokra-asunto Leppävirralla. Vaikka verotuloja ei tule käypäläisiltä ja pitempäänkin juurillaan olevista entisistä leppävirtalaisista, niin palvelujen käyttämisen kautta Leppävirran kunnan kukkaro täyttyy myös meidän kautta. Yksi mieluisimmista palveluista on entisen kunnanvaltuuston puheenjohtajan Paavo Kokkosen valtuustoaloitteen pohjalta laitetut puutarhaviljelyspalstat Suomalanpurontien päässä. Olen käynyt aikaisempina vuosina maksamassa kunnan kassaan 12,50 euroa ja päässyt lapiolla kääntämään maata, niin onpa hyvä.