Auli Piiparinen Ideoita kotikunnalle: purkutaidetta ja pump track -rata

Vietin juhannuksen puolisoni kotiseudulla Etelä-Pohjanmaalla. Juhannusajelulla kävimme lähikunnassa Alajärvellä, jota kumppanini usein vertaa Leppävirtaan. Väkiluvultaan kunnat ovatkin lähes täysin samankokoisia, joten vertailu on varsin mielenkiintoista. Heti kättelyssä on toki ymmärrettävä, että pohjalais- ja savolaisidentiteetit eroavat varsin paljon toisistaan. Mutta aina kannattaa olla utelias.

Vaikka itse pidän savolaisesta leppoisuudesta ja ympäripyöreydestä, on Leppävirralla Alajärveltä oppimisen paikka pump track -radan muodossa. Rata oli vastikään avattu ja juhannusta vastenkin tuoreella kumpareradalla näkyi paikallisia liikuntaa harrastamassa. Kyseessä on siis rata, jossa edetään potkulaudalla tai pyörällä pumppaavin liikkein ja vauhtia radan kumpareista hakien. Radat ovat nousseet suureen suosioon etenkin lasten ja nuorten keskuudessa, mutta mikään ei estä myös varttuneempaa rullailijaa kokeilemasta. Kyseessä on kunnan omistama lähiliikuntakohde, jonka käyttäminen ei maksa mitään.

Leppävirran valtuustossa pump track -rataa on väläytetty jo vuonna 2017, kun silloinen kunnanhallitus ja -valtuusto hyväksyivät Veli-Pekka Pienimäen tekemän valtuustoaloitteen lähiliikuntapaikasta Vokkolaan. Pump track -radalle ei vain ole vielä näkynyt. Alajärven radan kustannusarvio oli noin 150 000 euroa, jota en pidä Leppävirralle mahdottomana investointina terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen.

Kun pump track -rata olisi jotain uutta, jotain vanhaa olisi puolestaan hyödyntää kunnan purkutuomion saaneita kiinteistöjä taiteeksi. Nukuin keväällä pääkaupungin hotelli Helkassa, jossa osa hotellihuoneista on muutettu purkutaiteeksi ennen niiden uudistamista. Huoneet ovat lattiasta kattoon maalattuja eri taitelijoiden toimesta ja varsin suosittuja vierailu- ja kuvauskohteita. Maalaukset voivat olla mitä tahansa graffiteista kansallismaisemiin. Kunnista Keravan kaupunki on kokeillut purkutaidetta jo vuonna 2020. Purettavasta talosta syntyi taiteen kautta ilmiö, jonne jonotettiin ja kävijöitä kertyi neljän viikon aikana 13 000. Keravan valtuustosta osa suhtautui taideprojektiin alkuun epäillen, koska näkivät kohteen uudelleenrakentamisen nopeuden tärkeämpänä kaupungille. Leppävirralla tällaista ongelmaa ei ole, kun kunnan purettavat kiinteistöt odottavat lähtökohtaisesti useamman vuoden purkurahojen löytämistä.

Usein katukuvan tyhjiä kiinteistöjä moititaan katukuvan pilaaviksi rötisköiksi. Olikin ilo lukea paikallislehdestä aktiivisista nuorista yrittäjistä, jotka hyödyntävät entistä Alapihan koulua airsoft-ratana. Purkutaidekohteeksi soveltuisi esimerkiksi entinen lukio kirjaston vieressä. Kyläkohteita taiteen tyyssijaksi löytyisi varmasti myös, jolloin saataisiin koko Leppävirta mukaan hankkeeseen. Miksi ei siis pistettäisi näitä kiinteistöjä poikimaan joko paikallisin voimin tai ulkopuolisia taiteilijoita tiloihimme etsien?

Syksyllä valtuusto ja lautakunnat pääsevät konkretisoimaan kuntastrategiaa yksityiskohtaisempiin tavoitteisiin ja niiden mittareihin. Siinä on paikka vaikuttaa: mitä isoa tai pientä sinä haluaisit nähdä toteutettavan?

Kirjoittaja on keskustan valtuustoryhmän puheenjohtaja ja kunnanhallituksen varapuheenjohtaja.