Toimittajalta | Oli kesä, oli mopo, mopoa mä kaipaan niin

Varma kesän merkki ovat iltaisin kuuluvat mopojen äänet. Mopojen virta kuulostaa katkeamattomalta. Syykin on selvä: mopoilijat ajavat mielellään yhdessä ja luonnollisesti vertailevat kalustoaan. Kaikkia kyseinen äänimaailma ei miellytä, koska useimmat meistä nukkuvat öisin. Varsinkin vuorotyötä tekeville nukahtaminen saattaa olla hankalaa, minkä vuoksi mopot kirotaan ikuiseen kadotukseen yhdessä Mats Sundinin kanssa. Aivan ymmärrettävä reaktio. Minuakin kovaäänisimmät mopot häiritsevät, mutta eivät yhtä paljon kuin paukkuputkia autoihinsa asentaneet kuljettajat. Mopoilijat kun ovat yleensä alaikäisiä, autoilijalta odottaisi jo vähän enemmän. Kasarin BMW ei muutu Lamborghiniksi, vaikka kuinka virittäisi.

Ajoin itse useamman kesän pikkuruisella tossumopolla. Kaipaan yhä noita aikoja, sillä mopon kyydissä ei ollut huolia tai murheita. Bensaa kului niin vähän, että jopa nykyisillä hinnoilla voisi ajaa sen kummempia miettimättä. Tottakai mopoa piti toisinaan korjata. Tai siis isän piti, koska minä en erota jakoavainta moottorisahasta. Autojen vikoihin nähden ne toimet kuitenkin olivat paljon vähäpätöisempiä ja helpompia. Nelipyöräisen ohjaimissa saan sydänkohtauksen jokaisen kummalliselta kuulostavan äänen takia. Mopolla taas ajettiin niin kauan kuin se vain kulki.

Mopoiluni takia Timolaan on soitettu poliisi paikalle.

Mopokorttia ajaessani jouduin ensimmäistä kertaa inssiajoon. Tuolla kertaa onni oli puolellani ja sain kortin erittäin tiukan puhuttelun päätteeksi. En tiedä, vaikuttiko se minuun vai olenko vaan perustylsä ihminen, mutta koen ajaneeni mopolla liikenteessä erittäin varmistellen eikä varsinaisia vaaratilanteita päässyt syntymään. Samanlainen kyttäily on jäänyt päälle autoillessa. Uskallan väittää, että ilman mopolla ajettua 7500 kilometriä autoilu olisi ollut olennaisesti hankalampaa. Mopolla nimittäin joutuu tarkkailemaan liikennettä paljon tarkemmin kuin autolla, koska osuma voi olla kohtalokas. Peltiä saa aina, uusia Teemuja ei.

On toki näin kerskailun hengessä muistutettava, etteivät kaikki mopoilijat osaa ajaa liikennettä kunnioittaen. Liian monelle mopoilijalle ajotaito tuntuu tarkoittavan näyttävää keulimista yleisillä teillä. Se ei ole taitoa, se on itsekyyttä. Näiden tapausten vuoksi mopoilijoiden maine on ikuisesti mennyttä monen silmissä. Kysyisinkin jokaiselta keulijalta, haluatko olla se, jonka vuoksi kokonaisia tieosuuksia suljetaan moottoriliikenteeltä. Savonkadulta voi katsoa lisätietoja.

Koska olen vannoutunut yksityisautoilija sekä liikenteen puolestapuhuja, toivoisin kaikkien tienkäyttäjien yhdistävän voimansa mopoilun kehittämiseksi. Leppävirralla tähän on jo herätty Fiksun mopoilun ohjelman muodossa, ja tiedän asiaa pidettävän myös muutoin vahvasti esillä. Vastuu omasta käytöksestä on kuitenkin viime kädessä yksilöllä itsellään. Mopoilijat tosin tekevät hienoisen poikkeuksen, sillä he ovat voittopuolisesti alaikäisiä. Siksi vanhempien tulisi puuttua matalalla kynnyksellä havaitsemiinsa virityksiin ja liikennerikkomuksiin. Harva meistä ostaisi alaikäiselle alkoholia tai tupakkaa, pidetään linja samana myös viritysosien suhteen.

En missään nimessä halua kuulostaa ärtyneeltä mopojen vastustajalta. Voin rehellisesti myöntää, että minun mopoiluni takia Timolaan on soitettu poliisi paikalle. Tuolloin kyseinen toimi kuulosti minusta erittäin ylimitoitetulta, mutta näin kuusi vuotta myöhemmin ymmärrän soittajan tarkoittaneen pohjimmiltaan hyvää. Jos joku yksityishenkilö olisi tullut torumaan, ei sillä olisi ollut vaikutusta mihinkään. Poliisin läsnäolo sitä vastoin asetti konkreettiset rajat mopoilulle. Sen jälkeen ei tullut mopoiltua häiritsevästi. Eikä tarvittu edes laskua.

Toivon alkavasta mopokesästä tulevan turvallinen ja kokemuksien täyttämä. Ja koska vaadin mopoilijoilta toimia yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi, niitä tarvitaan meiltä muilta. Miettikää, onko oikeasti mitään väliä, että mopolla ajetaan jopa kello 22 jälkeen? Yöunet pitää toki saada, kyllä. Mutta ääniä lähtee kaikesta muustakin, humalaisista alkaen.