Hyvinvointialueella on päästy jo siihen pisteeseen, että johtaja on tiedossa. Viime viikon maanantaina valtuusto pääsi valitsemaan, eikä äänestystulos jätä tulkinnanvaraa. Juuri viisikymppisiään juhlineella maakuntajohtajalla Marko Korhosella on aihetta uusiin juhliin. Äänestystulos ei jätä tulkinnanvaraa, kun 48 valtuutettua oli hänen takanaan. Markku Tervahautaa veikkasi moni voittajaksi tässä kisassa, mutta hänen saaliinsa jäi laihaksi. Vain kolme ääntä. Kuopion apulaiskaupunginjohtajalla Jari Saarisella oli enemmän kannatusta kuin Tervahaudalla, mutta ero Korhoseen jäi kumminkin 30 äänen suuruiseksi.
Lääkäritaustainen THL:n pääjohtaja ei ollut siis sitä, mitä nyt haettiin. Maakuntajohtajakokemus painoi valinnassa enemmän. Valtaosa valitsijoista tuntee Korhosen entuudestaan. Tässä tapauksessa siitä oli etua.
Hyvinvointialueen hallitus ei ottanut kantaa, vaan jätti valinnan kokonaan valtuustolle. Nähtäväksi jää, tuleeko tästä tapa. Hallitus oli ensimmäistä kertaa näin merkittävän päätöksen edessä. Syystä tai toisesta tässä tapauksessa haluttiin valtuustolle jättää avoimet kädet.
Toki ne valtuustolla olisivat joka tapauksessa olleet. Sen osoittaa muun muassa Jari Saarisen nostaminen kahden, jo soveltuvuusarvioinneissa käyneen hakijan rinnalle. Tästä ei tullut kahden kauppaa.
Hyvinvointialueen hallituksen eteen tulee isoja ratkaisuja myös jatkossa. Asian siirtäminen valtuustolle ilman päätösesitystä saisi jäädä tähän yhteen kertaan. Jämäköitä päätöksiä ja linjanvetoja vaan.
Aluevaalien kampanjointi jäi koronan keskellä vähiin, eikä vaalikarja osoittanut suurempaa innostusta. Leppävirralla on varsin hyvät asemat ainakin sen puolesta, että kolme meni läpi ja yksi hallituspaikkakin tuli.
Alkumetreillä ollaan. Vaalikampanjoista jäi mieleen muun muassa se, että talouspuolta ei juurikaan sivuttu. Ehkä ei haluttu vähiä äänestäjiä karkottaa säästöpuheilla.
Kylmä ja karu totuus on kumminkin se, että kirveellä on töitä. Vesuri ei auta, kun hyvinvointialueen taloutta kammetaan kestävälle pohjalle.
Kokonaisuus alkaa vasta hahmottua, ja rönsyjä varmasti riittää. Asia erikseen on sitten se, miten hyvinvointialueen päättäjät haluavat kokonaisuuden hahmottaa. Eturistiriitojen vaara on suuri, kun ristivalotuksessa on maakunnan ja yksittäisten kuntien edut. Kun tähän sotketaan puoluepolitiikka, alkaa vaikeusastetta olla ihan riittävästi.
Hyvää kannattaa silti ainakin toivoa, sillä tällä sapluunalla nyt toimitaan. Pitkään vatvottu sote-uudistus on totta, eikä hetkeäkään liian aikaisin. Odotellessa ja toimintamalleja pallotellessa meni vaalikausi jos toinenkin, eikä rakenteisiin päästy puuttumaan. Takamatkalta lähdetään. Kirimistä riittää.
Leppävirran kunta huokaisee helpotuksesta, kun sote-keskusta ja paloasemaa ei tarvitse rakentaa omasta pussista. Molempiin on jouduttu varautumaan. Terveyskeskushankkeen pitkittyminen siirsi päätösvallan uudelle toimielimelle. Leppävirran uusi sote-keskus on lajissaan ensimmäinen uuden hyvinvointialueen toimitiloja koskeva ratkaisu. Leppävirralla ollaan odottavalla kannalla. Mitähän sieltä tulee?
Kuka lähtee veikkaamaan? Nyt kun päätös tehdään koko hyvinvointialueen näkövinkkelistä, saattaa toteutus olla luultua karsitumpi. Valistuneen arvion mukaan vuodepaikat ovat Varkaudessa ja Kuopiossa.