Ensi vuoden huhtikuussa käytäviin eduskuntavaaleihin on aikaa, kun kalenteria tarkastellaan, mutta tunnetusti pyörät pyörivät vinhaa vauhtia. Vaalikoneistoa on syytä viritellä käyntiin, jos yhtään on aikomusta päästä läpi.
Leppävirralla läpimenoa on odotettu pitkään ja hartaasti. Aino Kanniainen käväisi lähellä. Kansanedustajaa ei kuitenkaan ole Leppävirralta noussut lähes puoleen vuosisataan, mikä kertoo voimattomuudesta, osaamattomuudesta ja ehdokasasettelun ontumisesta. Pitäjä ei missään nimessä kuulu heikoimpiin ja pienimpiin, joten on todellinen ihme, ettei eduskuntavaaleissa ole osattu koota voimia ja onnistua. Toisenlaisena esimerkkinä lähiseudulta löytyy vaikkapa Joroinen, josta nousi vuoden 1999 vaaleissa kaksi kansanedustajaa.
Leppävirralla on tällä kertaa omalaatuinen asetelma. Keskusta on nostanut esiin kaksi kovaa nimeä ja SDP:n viimekertainen ehdokas ei pyri näissä vaaleissa eduskuntaan.
Leppävirralla on tällä kertaa omalaatuinen asetelma.
Viime vaaleissa ensimmäistä kertaa ehdolla ollut keskustan Auli Piiparinen rakentaa määrätietoisesti poliittista taivaltaan, eikä ole ihme, että hän aikoo eduskuntaan myös näissä vaaleissa.
Keskusta ratsastaa kahdella hevosella, sillä kuntavaalien ylivoimainen ääniharava Timo Ripatti on kiinnostunut ehdokkuudesta. Piiparisen takana on hänen puolueosastonsa ja maakunnan keskustanuoret. Ripatti on Varkauden osaston ehdokas.
Sosiaalidemokraattien ehdokas onkin hankalampi nimetä, kun Anne Aholainen ei monien yllätykseksi ole lähdössä nyt mukaan. Perinteisesti puolueella on ollut leppävirtalainen ehdokas eduskuntavaaleissa. Ääniä menee uusjakoon, jos sellaista ei nyt löydy.
Kolmesti eduskuntaan pyrkinyt vasemmistoliiton Kaisa Korhonen ei ole kertonut aikeistaan. Myöskään muista puolueista ei ole leppävirtalaisnimiä toistaiseksi noussut.
Vaalikoneistot alkavat jauhaa. Pääasia, että Leppävirta saisi viimeinkin kansanedustajan.