Toimittajalta | Olisiko jo aika vaihtaa Tallinnan laiva kotimaan matkailuun?

Pääministeri Sanna Marin (sd.) on valtakautensa aikana ravistellut pääministeri-instituutiota kovalla kädellä. Hänen imagonsa ei varsinaisesti muistuta poliitikkoa, sillä hänet on bongattu yökerhosta somevaikuttajien kanssa ja hän käyttää nahkatakkia ruotsalaisen kollegansa seurassa. Tyylikäs rotsi olikin. Herää kysymys, onko Marinista tulossa suomalaisen politiikan Kalevi Keihänen.

On minulla kyllä ajatukset, yleensä korkeakouluopiskelijat miettivät, missä on keskiviikkoisin parhaat tarjoukset.

Kalevi Keihäsen kohutut Keihäsmatkat Espanjaan mullistivat suomalaisten käsityksen maailmasta 1970-luvun alussa. Matkustaa saattoi muuallekin kuin Trollhättanin työnvälitykseen! Yliampuvasta imagostaan tunnetusta Keihäsestä tuli hetkessä Kekkoslovakian arkkipiispa, joka antoi kansalle luvan käyttäytyä niin huonosti kuin se vain ikinä halusi, sillä Keihäsmatkojen tapahtumat jäivät Espanjaan.

Vapaan elostelun makuun päässeille kansalaisille syntyi käsitys, kuinka Suomi on tylsä, kallis ja masentunut maa verrattuna lämpimään ja valoisaan etelään. Siksi kotimaassa ei kuulemma kannata matkustaa.

Minäkin ajattelin pitkään, että mielummin vaikka Tallinnan laivalle canasta-kerhon ryhmämatkalle kuin jäädä matkailemaan kotimaassa.

Koska siksihän matkustaminen on niin kivaa: pääsee näkemään, millaista ruoho on aidan toisella puolella. Erikoinen ajatusmaailma, sillä en ole käynyt esimerkiksi Satakunnassa. Mistä minä siis voin tietää, millainen paikka Pori on.

Mutta miten varmistaa buumin jatkuminen?

Sen ainakin tiedän, että Poriin pääsee Leppävirralta huomattavasti helpommin kuin Pattayalle. Joskus on mentävä lähelle nähdäkseen kauas.

Asuminen Joensuussa on saanut minut katsomaan Leppävirtaa aivan uusin silmin, vaikka välimatkaa on vain reilut pari tuntia.

On totta, että kotimaan matkailu on kallista. Samalla tulisi kuitenkin muistaa, miksi se on kallista. Suomen ilmasto on kauniistikin ilmaistuna haastava matkailuyrityksille ja kustannukset korkeat.

Silti jotkut pellepelottomat ottavat miljoonia euroja velkaa panostaakseen matkailuun. Pakkohan tuollaista yrittäjänuskoa on kunnioittaa. Varsinkin näin pandemian keskellä, kun suurimpia häviäjiä ovat olleet juuri matkailu- ja ravintola-alan yrittäjät. Voin vain kuvitella, mitä yrittäjien päässä on viimeisen kahden vuoden aikana liikkunut. Miksi edes uskoa, jos hallituskaan ei usko meidän alaan?

Toisaalta pandemian myötä suomalaiset kiinnostuivat kotimaastaan, eli täysin huono juttu se ei alan toimijoille ole ollut. Mutta miten varmistaa buumin jatkuminen? Lentäminen on edelleen törkeän halpaa, varsinkin verrattuna bensiinin ja käyttövoimaverotetun dieselin hintoihin, ja laivat seilaavat koko ajan Tallinnaan tai Tukholmaan.

Mitähän järkeä koko risteilyissä edes on? Valtio maksaa kymmeniä miljoonia vuodessa varustamoille, jotta näiden asiakkaat voisivat tuoda Iisalmessa tuotettua olutta takaisin Suomeen. Samaan aikaan valtio nostaa alkoholiveroa eli ottaa suoraan rahaa pois yrittäjiltä. Ei ihme että on kallista matkustaa kotimaassa!

Lupaankin tässä ja nyt, että jos teen kesällä pidemmän matkan, se kohdistuu Pohjois-Suomeen. Samassa yhteydessä voisi kipaista myös Ruotsin puolella, mutta kuitenkaan valtaosaa budjetista sinne sijoittamatta.

Itse asiassa olen jo pitkään ihmetellyt, kuinka vähän asfaltilla tai raiteilla tapahtuvasta matkustamisesta puhutaan. Nehän ovat näinä ilmastokaaoksen aikoina vieläpä suhteellisen ekologisia tapoja matkustaa.

Oikein jos seikkailumieltä - ja rahaa - löytyisi, maata pitkin kulkemalla pääsisi Afrikkaan asti. Ja koska autolla ajaminen ilman taukoja on varsin tuskaisa kokemus, myös Suomen ravintolat saisivat uusia asiakkaita.

Eikä tarvitse lähteä edes Lappiin. Jo Leppävirta ja Vehmersalmi suorastaan pursuavat mielenkiintoisia kohteita, jotka jostain syystä ovat jääneet kokematta.

Paikallinen on paras, luki jo kolmosluokalla saamassani kynässä. Pitää täysin paikkaansa. Haastan nyt jokaisen lukijan käyttämään paikallisia palveluja. Koska jos on varaa maksaa yhdeksän euroa pullakahvista Pariisissa, täytyy voida sijoittaa rehelliseen, suomalaiseen työhön.