Maallikon silmään varsin vaatimattoman näköiset purot saattavat olla sopivia kulkureittejä ja lisääntymispaikkoja vaelluskaloille. Lapin harjus- ja tammukkapurot eivät ole ainoita lajissaan. Monet itäsuomalaiset virtaavat vesiuomat ovat olleet aikoinaan lohikalojen, pääasiassa järvitaimenen, luontaisia elinpaikkoja.
Uudella toimijalla on riittävän leveät hartiat
Luontaisten lohikalakantojen elvyttäminen ja vahvistaminen koko Vuoksen vesistön alueella on tärkeä hanke. Kalakannoille on ajan mittaan saatu paljon tuhoa aikaan muun muassa vesirakentamisella, mutta nyt suuntaus on toinen. Virtavesiä on kunnostettu kalojen elin- ja lisääntymismahdollisuuksia silmälläpitäen.
Näyttävin hanke tällä hetkellä on kalojen vaellusreitin rakentaminen Leppävirran reitin suurimpiin kuuluvaan Varkauden Ämmäkoskeen. Tätä ajatusta tukee myös reilun kolmen vuoden takainen kutupesäsorastus Konnuksella. Suvakseen laskevan Vaahtovanjoen ennallistaminen kytkeytyy samaan ideaan. Myös Unnukkaan laskevia pienempiä uomia tutkitaan tässä mielessä. Samaan aikaan Keski-Unnukan osakaskunta tutkii Ylä- ja Ala-Särkijärvet yhdistävän Härkäjoen kunnostamista. Pohjois-Savon ely-keskus osallistuu hankkeeseen rahoittamalla puolet toteutuneista kustannuksista.
Härkäjoen tyyppiset kohteet vaativat rahaa ja talkoovoimia vesialueen omistajalta. Vuodenvaihteessa perustettu Keski-Unnukan osakaskunta on asiassa aloitteellinen. Toistakymmentä vanhaa osakaskuntaa yhdistävällä uudella toimijalla on riittävän leveät hartiat tarttua koko aluetta hyödyttävään projektiin. Osakaskunta osoittaa omalla esimerkillään, mihin suuntaan vesialueiden hoitoa ja pirstaleista omistusta on syytä kehittää. Siitä hyötyvät luonto ja ympäristö, vastuulliset virkistyskalastajat ja osakaskunnan jäsenet. Leppävirtaa ajatellen kaikki vaelluskalareiteiksi soveltuvat virtavedet ovat arvokkaita.