Aloitin helmikuussa uudessa työssä. Viisi vuotta opintojen ja valtakunnallisten työpaikkojen äärellä Helsingissä vaihtui viimein kotiseudun kutsuun.
Nyt matkustuskilometrit taittuvat Savo-Karjalan taipaleella, toimipaikkoina Kuopio ja Joensuu. Monipaikkainen elämäni Etelä-Suomen ja Leppävirran välillä muuntui siis yhden kodin taktiikkaan.
Alkoi oman asunnon etsiminen, jolloin törmäsin kohdallani hassuun kysymykseen: muutama leppävirtalainen kysyi, muutanko Kuopioon. Olin kysymyksestä puulla päähän lyöty. Kuopioon?
Älkää ymmärtäkö väärin. Olisi naivia ajatella, etteikö tuo kysymys olisi tullut vastaan. Kuopio on maakuntamme pääkaupunki, jonka vetovoima on tutkitusti kova. Siitä on meidän leppävirtalaistenkin hyvä olla ylpeitä. Kuopion imusta on mahdollista saada asukkaita myös tänne.
Kotiseutuylpeys ylös, leppävirtalaiset.
Mutta omalla kohdallani kysymys Kuopiosta jäi vaivaamaan: jos eivät edes leppävirtalaiset usko, että kunnanvaltuustossa vaikuttava nuori nainen voi muuttaa takaisin kotikuntaansa, ketkä sitten?
Viestini on: kotiseutuylpeys ylös, leppävirtalaiset. Veto- ja pitovoimamme lähtevät meistä itsestämme.
Eikä meillä ole hävettävää. Leppävirta on vakaa ja turvallinen asuinpaikka, jossa tekemistä riittää erityisesti luontoa lähelleen kaipaavalle ihmiselle vauvasta vaariin. Liikuntapuitteet kestävät vertailun ja siinä vertailussa muuten pärjäämme. Voisimme hyvin olla Suomen liikkuvin kunta.
Lapsiperheellisille koulujen ryhmäkoot ovat verrattain pieniä ja kyläkouluja löytyy useampia.
Työssäkäyntialue on laaja, kun katsoo viitostien varrelta löytyviä lähikuntia. Etätyön edellytyksiä on hyvä edelleen kehittää sekä ymmärtää myös mökkiläisten tarpeet ja toiveet. Asuntojen hinnat on meille myös kilpailuvaltti.Aika moni pääkaupunkiseudulla asuva työystävä on vetänyt lounaskahvin väärään kurkkuun, kun olen kertonut rivi- ja kerrostalojen neliöhintatason.
Kysymykseni kuuluu, onko meillä tarpeeksi monipuolisia asuinmahdollisuuksia?
Ensiasuntoa Leppävirralta etsiessä havahduin nimittäin asuntokantamme tilaan. Omakotitalotontteja on, mutta ne eivät kelpaa jokaiselle muuttoa harkitsevalle. Ilolla seuraan Maalle muutto -hankkeen sivustoa, joka kokoaa asuntotarjontaamme yhden sivun alle ja markkinoi myös vuokramahdollisuuksia. Mutta viimeisin rakennettu rivitalo kirkonkylällä on käsitykseni mukaan 2000-luvun alkuvuosilta.
Joka vuosi ei tarvitse rakentaa, mutta rakentamisen liian laiska tahti on merkki kuihtuvasta kylästä. Jos haluamme tänne uusia asukkaita, pitäisi meillä olla tarjolla myös uusia ja uusittuja koteja. Rivitaloalue yhteisellä rantasaunalla voisi olla leppävirtalainen juttu.
Kirjoittaja on Leppävirran keskustan valtuustoryhmän puheenjohtaja ja kunnanhallituksen varapuheenjohtaja.