Pääkirjoitus 21.4.2022 Sodan jaloista pakeneville on tarjottava apua

Leppävirta on tullut viimeisen vuosikymmenen aikana tutuksi sadoille ukrainalaisille. Tilojen kausityöntekijöistä he muodostavat suurimman osan, jos työvoimaa kansallisuuksien mukaan tarkastellaan. Monet heistä eivät ole jääneet vain yhden tai kahden kesän kävijöiksi, vaan he ovat saapuneet tutulle tilalle töihin jo useampana vuonna ja palanneet taas kauden päätyttyä kotimaahansa. Yhteyttä on pidetty puolin ja toisin vuoden ympäri, kun ajan mittaan on paremmin tutustuttu.

Ukrainassa ei ole ollut helppoa. Itsenäistymisensä jälkeen maassa on eletty epävakaita aikoja, ja välit vanhan emämaan kanssa ovat olleet huonot.

Venäjän operaatio Krimissä oli esimakua sille häikäilemättömälle hyökkäyssodalle, mitä Ukrainassa nyt käydään. Venäjän sotilaalliset toimet ovat rikos Ukrainan suvereniteettia, maailmanrauhaa ja Euroopan turvallisuusjärjestystä vastaan. Ukraina on kestänyt painotuksen alla, sillä puolustustahto on äärimmäisen kovaa luokkaa.

Mahdollisimman tavalliseen arkeen palaaminen on tärkeää sodan kauheuksista paenneille.

Moni ukrainalainen on joutunut jättämään kotinsa ja hakeutumaan turvaan muualle Eurooppaan, myös Suomeen. Varsinaista pakolaisaaltoa ei ole nähty. Joka tapauksessa huoli ukrainalaisten kohtalosta on suuri.

Leppävirralla on valmistauduttu vastaanottamaan suojaa ja turvaa hakevia ukrainalaisia. Tähän saakka kyse on yksittäisistä tulijoista, jotka ovat kotimajoituksessa. He ovat saapuneet Suomeen passilla, aivan kuten normaalioloissa matkustaessa. Suoraan kotimajoitukseen menevien isäntäväen pitää olla valppaana, että ihmiset kirjautuvat asianmukaisesti saapuneiksi. Tätä kautta he ovat sen tuen ja palveluiden piirissä, mitä yhteiskunta voi heille tarjota.

Muutamia ukrainalaisia on ilmoittautunut kouluun myös Leppävirralla. Todennäköisesti näiden lasten ja nuorten määrä kasvaa.

On hienoa, että päivähoito ja koulu käynnistyvät heti sen jälkeen, kun terveystarkastukset ja tulijoiden rekisteröinnit on hoidettu. Mahdollisimman tavalliseen arkeen palaaminen on tärkeää sodan kauheuksista paenneille ja kotinsa ja asuinympäristönsä pakon edessä jättäneille. Lapsille tulee muuta ajateltavaa kuin rankat kokemukset. Säännöllinen päivärytmi on tärkeää, vaikka ympäristö onkin heille vieras. Päivähoidossa ja koulussa on ystäviksi ja kavereiksi myös muita samaa kieltä puhuvia. Äideille tämä taas antaa mahdollisuuden erilaisten käytännön asioiden hoitoon ja myös työn hakuun.

Kouluilla uusien lasten saapumisesta ja heidän vastaanotostaan varmasti keskustellaan. Ehkä sellaiseen keskusteluun on syytä myös kodeissa. Tärkeintä on, että lapset tuntevat olonsa turvalliseksi kouluympäristössä, vaikkei yhteistä kieltä paikallisten lasten kanssa aluksi olekaan.

Kun Leppävirta on tullut sadoille ukrainalaisille tutuksi kausityön kautta, on täällä oltava heille sijaa myös hädän hetkellä. Ensisijaisesti kyse on heidän tarvitsemastaan avusta todellisen hädän hetkellä. Myös työllistymismahdollisuudet täällä ovat heille tärkeitä, kun elämää ryhdytään rakentamaan uudelleen.