Pohjois-Savon hyvinvointialueen rakentaminen etenee. Aluevaltuutetut ovat kokoontuneet pari kertaa. Tietoa jaetaan lisäksi pienemmissä ryhmissä uuden organisaation sisällä.
Työ on alkumetreillä ja isoja ratkaisuja edessä. Pitkään työstetyn palvelumallin käytännön toteutuksessa on tekemistä alkaen jo nykyisten palveluiden yhdistämisestä. Yhteinen sävel pitää löytää ja riitasointuja välttää. Kokonaisuuden hahmottaminen kysyy kokonaan uudenlaista näkemystä, kun alueen parasta punnitaan.
Juustohöyläsäästöjen sijaan on pakko löytää kokonaan uudenlaisia tapoja tuottaa sote-palvelut maakuntaan.
Talouskysymykset nousevat eteen ensimmäisenä. Ei ollut mikään yllätys, että niihin törmätään ensimmäisenä. Kysymys on palveluista, jotka ovat muodostaneet karkeasti kaksi kolmasosaa kuntien budjeteista ja tähän päälle sairaanhoitopiirin ja alueellisen pelastustoimen talous. Varmaa on, että karsintakirvestä tullaan käyttämään. Juustohöyläsäästöjen sijaan on pakko löytää kokonaan uudenlaisia tapoja tuottaa sote-palvelut maakuntaan.
Vuodeosastopaikkoja Pohjois-Savossa on asukkaita kohti paljon, ja niitä myös käytetään. Taloudellisesti tämä on raskasta hoitoa, eikä läheskään aina potilaan kannalta parasta mahdollista, jos lääketieteellinen diagnoosi ei sitä nimen omaan edellytä. Hoitoketju ja sen toimivuus vaatii vielä kehitystä erikoissairaanhoidosta perusterveydenhoitoon, erilaisiin asumispalveluihin ja kotihoitoon. Asia ei ole millään tavalla uusi, vaan vuosia tiedossa ollut. Palveluiden kehittäminen on vaan perinteisesti laahannut palvelutarpeen jäljessä. Ongelma korostuu sitä mukaa, kun sairastavuus kasvaa ja hoidettavia on yhä enemmän.
Tässä valossa tarkastellaan myös Leppävirran uutta sote-keskusta, josta näyttäisi tulevan ainakin tilojensa puolesta melko karsittu versio nykyisestä. Palveluja on pakko uudistaa. Toisaalta, sitä varten koko hyvinvointialue on suunniteltu.