Mielipide | Mitä näet kotisi ikkunasta?

Sodan äänet ovat vieneet järjen ääneltä ilmaherruuden. Koko Eurooppa hakee sosiaalisia kudoksia, ettei pelko ja viha, järjettömyys saisi liikaa tilaa. ”Pane puhdas valkoinen paita päällesi ennenkuin kuolet”. Vanha ortodoksisuudesta nouseva ohje voisi olla käyttökelpoinen monelle ukrainalaiselle siinä missä venäläisellekin. Tähän on tultu.

Tiedotusvälineet ovat varastaneet aikani, vihan ja pelon äänet. Kokemus, että on jostakin syystä arvioitu väärin: ei enää sotaa Eurooppaan. On vaikea pysähtyä tarkkailemaan heräävää kevättä. Tuo tumma savu! On häkellyttävää kuulla, kun wc-paperin sijasta hamstrataan nyt joditabletteja. Ei jaksa pysähtyä tosiasioiden eteen: kohta pesissä ovat höyhenettömät linnunpoikaset. Joutuu juomaan mustaa maitoa.

Ikään kuin sattumalta käsiini osui R. Bregmannin kirja Hyvän historia. Ihmisten merkittävä liikuttaja on moraali. Kyse ei tällöin ole vain erityisen hyvien ihmisten valinnoista. On kysymys arkisesta inhimillisyyden tajusta – minua ei voi kohdella miten tahansa. Tuon minän vaatimuksen merkitys voi olla toivon merkki. Mm. vuonna 1940, kun Lontoon ylle lensi 348 Saksan pommikonetta aikomuksena pakottaa Englanti polvilleen, 80 000 pommia. Näin ei tapahtunut.

40 000 kuoli, mutta samalla syntyi näky, jota tohtori John MacCurdy kuvasi. ”Pikkupojat jatkoivat leikkejään jalkakäytävillä, asiakkaat jatkoivat tinkimistä, poliisimies ohjasi liikennettä majesteettisen yksioikoisesti ja polkupyöräilijät uhmasivat kuolemaa ja liikennesääntöjä. Kukaan – sikäli kun saatoin havaita – ei katsellut taivaalle.” Syntyi solidaarisuuden ja auttamisen hyöky koko Englantiin. Se johti pääsiäisen omaiseen lopputulokseen; Englantiin, jossa ihmiselle on turvallista tilaa.

Toivon, rohkean periaatteellisen avoimuuden ja minämuotoisuuden lisäksi, tarvitaan toivoa tämän Euroopan ja ihmiskunnan suurten kysymysten äärellä.

Hans Rosling Faktojen maailmassa -kirja varoittaa, että tässä jostakin syystä vaistonvaraisesti vaivaa ylidramaattisuus. Jopa tuoreinta informaatiota saavat ihmiset käsittävät maailmantilanteen väärin. Ohitetaan jostakin syystä seikat, jotka ovat aikaisemmin auttaneet meitä väistämään välittömiä vaaroja. Siksi ohje ”pää kylmänä” on juuri nyt kohdallaan. Ohitetaan päivittäisen uutisnälän tyydyttämisen tapa sensaatioilla, joka on meille niin tyypillistä. Odotetaan kun ne, joilla on tietoa ja kokemusta alkavat aikaansaada relevantteja näkyjä. Luodaan oma näky suuriin kysymyksiin, kuten ilmastokysymyksiin tällä hetkellä näyttää tapahtuneen.

Venäläinen ystäväni kertoi – jo vuosia sitten – arjen moraali ei toteudu kohdallani. Inhimillisyyttäni on kavennettu. Näitä venäläisiä on paljon ja nyt järkyttävän paljon ukrainalaisia.

Sytytän kynttilän saamani ortodoksisen ikonin eteen. Katson ikkunasta. Joissakin oksissa silmut alkavat turvota. Vähän kauempana puretaan mädäntynyttä taloa uuden tyyssijaksi. Korsisaaren auto on kuulemma tutulla reitillä.

Lopetan skotlantilaisen runoilijan Norman Maccaigin runolla. Se oli kirjoitettu aikanaan Hitlerin muistoksi. Osoitan sen nyt Putinille, presidentti Zelenskyiä rohkaisemaan:

Kävi niin, että pommit, jotka hän oli pudottanut

rakensivat uusia taloja:

että happo, jota hän oli kylvänyt

kipeästi avasi

sokeitten silmät.

Kalastajien verkot vetivät

ennätyssaalita vesistä,

jotka hän oli saastuttanut.

Hämmentyneenä me nautimme hänen synnyttämistään

ilkeistä sanoista.

Hallitus määräsi, että hänen syntymäpäiväänsä

on juhlittava kahden

minuutin yleisellä metelöinnillä.