Minut tunnetaan tavastani vältellä opiskelua erilaisten taide- ja varsinkin käsityöprojektien avulla, eikä kirjoituksiin opiskelu ole ollut poikkeus. Viime keväänä virkkasin topin, syksyllä tein ristipistoja ja nytkin on useammat villasukat kesken. Tässä neuloessani samalla, kun katsoin youtubesta matematiikan kertausvideoita, aloin miettiä, miksi matematiikan tehtävissä rakennetaan aina taloa tai vedetään sähkölinjoja. Eikö välillä voisi leikata kankaita kellohameeseen tai laskea silmukkamääriä kuvioneuleille?
Jos ihmettelet, miten kellohameesta saa matematiikan tehtävän, niin mieti hetki, miten suorakaiteen mallisesta palasta saa pisimmän mahdollisen kellohameen kahdesta palasta leikattuna ja miten pitkä siitä tulee. Loppujen lopuksi jouduin piirtämään mallikuvan, avaamaan Cas-laskimen, tekemään yhtälön ja ratkaisemaan sen solve-toiminnolla ja sitten vielä toteamaan, että koska kyse ei ollut matikkamaailman täydellisen suorakaiteen mallisesta kangaspalasta vaan ajan saatossa venyneestä vanhasta lakanasta, laskelmista ei ollut loppujen lopuksi mitään hyötyä. Rehellisyyden nimessä täytyy kyllä myös myöntää, etten ikinä saanut hametta tehtyä loppuun asti. Hyvän koetehtävän siitä olisi kuitenkin saanut.
Muina esimerkkeinä, missä olen joutunut käyttämään matemaattisia laskutoimituksia, toimii kuvistunneilla tekemäni A5-kokoinen suurennus pankkikortista ja kaksitoistasakarainen kello, jonka numerot roikkuivat siimalla kellon edessä 45 asteen kulmassa olevasta katosta. Eikä pidä unohtaa kuvioituja villasukkia, joiden silmukkamäärien toivoisi olevan jaollinen sekä neljällä että puikoilla olevan kuvion leveydellä ja sitten vielä ainakin suunnilleen sopivan jalkaan. Toki jos katsoisi valmiita ohjeita, niin ei tarvitsisi vaivata päätään matemaattisilla laskutoimituksilla, mutta eihän se olisi yhtään niin hauskaa.
Kai se on jotenkin yleinen harhaluulo, että matematiikasta on hyötyä vain, kun jotain rakennetaan. Koulujen matematiikan kokeet eivät yhtään auta purkamaan tätä ajatusmallia. Sitten mietitään, minkä takia matematiikkaa ei koeta hyödyllisenä. Mitä enemmän teen erilaisia käsitöitä sitä koomisemmalta minusta tuntuu myös stereotypia tytöistä, jotka ovat poikia huonompia matematiikassa. Toki tämä perustuu oletukseen, että tytöt esimerkiksi neulovat enemmän villasukkia kun pojat, minkä voi kyllä todeta olevan totta ainakin abivuoden pitkän matematiikan tuntien aikana.
Mutta päästäkseni takaisin alkuperäiseen ajatukseeni, minua ainakin motivoisi paljon enemmän monipuolisemmat matematiikan soveltavat tehtävät, eikä vain ne koirankopin rakennustehtävät, vaikka mistä sitä tietää jos sitä sellaisenkin vielä joku päivä päätyisin rakentamaan.
Kirjoittaja on Leppävirran lukion abiturientti.
Miksi matematiikan tehtävissä rakennetaan aina taloa tai vedetään sähkölinjoja?