Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Kun moottorisaha tuli Mustinlahteen

1950-luvun alussa alkoi kulkea huhuja, että savottaan on saatavana nälkäviulun (pokasahan) rinnalle moottorikäyttöisiä sahoja.

Niinpä Veikko nuorena ennakkoluulottomana savottalaisena rohkaisi mielensä ja nousi Mustinlahdesta laivaan ja meni Kuopiossa Carlsonille, jossa hänelle esiteltiin norjalainen Bebo-moottorisaha.

Sahassa kerrottiin olevan sellainen hienous, että terän voi kääntää kaatoasentoon tai katkaisuasentoon. Niinpä Veikko osti sahan ja vei laivaan peräkannelle.

Kun ihmiset laivassa kuulivat, että kannella on moottorisaha. Kaikki miesmatkustajat menivät sitä ihmettä katsomaan, koska siihen aikaan ei tunnettu moottoreiden tekniikkaa. Kun sahaa roplailtiin ja vedeltiin, saatiinhan se käyntiin, mutta mukaan ei tiennyt kuinka sen saa pysähtymään. Asiaan puuttui jo laivan konemestari ja uhkasi, että ellei saha heti pysäytetä, hän heittää sen laidan yli järveen. Kun sahaa ropeloitiin ja osia käänneltiin, pysähtyi se viimeinkin. Ehkäpä se pelkäsi, että joutuu Suvasveteen tai kenties vain sahasta loppui polttoaine.

Kun saha oli kaksitahtinen, siihen tarvittiin bensaa ja öljyä. Bensan ja öljyn saanti oli vaikeaa. Jostakin maaseutukaupasta voi saada bensaa, mutta öljynä joskus kaupat tarjosivat jotakin öljyn sekoitetta.

Aluksi sahaa käytettiin tukkipuiden kaatoon. Karsinnat tehtiin vielä kirveellä ja katkaisut tutuksi tulleella nälkäviululla. Kylläpä se vaati reipasta miestä, kun kahlasi 3,5 kiloa painava saha kädessä lumihangessa ja meni potkimaan lunta puunjuurelta.

Kun sahan tekniikka tuli tutuksi, tuli sahasta tosi luotettava kaveri.