Leppävirralla on tämän vuoden aikana mittavat asvalttityömaat, kun Pohjois-Savon ely-keskus teettää uutta pintaa noin 70 kilometriä. Kaivatuin kohde on takuuvarmasti tieosuus Vehmersalmentien risteyksestä Kurjalaan. Kurjalanrannantien vuosi vuodelta kurjemmasta kunnosta on pidetty kovaa ääntä, lähestytty päättäjiä, kerätty nimiä ja järjestetty mielenilmaus. Joulun alla Leppävirralle kantautui ilouutinen, kun tuli tieto että kesällä tieosuuteen paikan päällä tutustuneiden kansanedustajien Markku Eestilän (kok.) ja Matti Semin (vas.) yhteinen talousarvioaloite Kurjalanrannantien perusparantamiseksi on menossa läpi. Tämä tarkoitti käytännössä korvamerkittyä 1,2 miljoonan euron määrärahaa tälle vuodelle suoraan valtion budjetista.
Myös Heinävedentien kehno päällyste on ollut pitkään puheenaiheena. Uusintapäällystettä on tehty jo Vehmersalmentien risteyksestä molempiin suuntiin, ja tämän vuoden aikana päällystetään loppuosuus valtatie 23:lle saakka.
Suurin yksittäinen hanke on viitostien uusintapäällystys Varkaudesta Humalajoelle. Nykyinen päällyste ei ole nähnyt kymmentäkään kesää, mutta suuret liikennemäärät merkitsevät kovaa kulutusta. Kuopat ja urat eivät kuulu valtakunnan pääväyliin lukeutuvalle valtatielle. Nyt niistä päästään eroon.
Kolmen ja puolen miljoonan euron päällystysraha ei ole Leppävirran tieosuuksilla jokavuotista herkkua eikä missään nimessä itsestäänselvyys. Seuraavalle vuodelle ei samansuuruisia summia ole luvassa.
Huonokuntoisia teitä riittää tämän jälkeenkin. Kurjalanrannantien esimerkki osoittaa, että yhtenäisellä edunvalvonnalla ja laajamittaisella yhteistyöllä saadaan tuloksia aikaan, tässä tapauksessa jopa ihmeitä. Tämä on muistettava jatkossa, puhutaanpa sitten kelirikon runtelemista sivuteistä tai viitostien mittavasta perusparannushankkeesta.
Kurjalanrannantien esimerkki osoittaa, että yhtenäisellä edunvalvonnalla ja laajamittaisella yhteistyöllä saadaan tuloksia aikaan.